Festen fortsætter - juhlat jatkuvat | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Festen fortsætter - juhlat jatkuvat

John Kørnerin lyhennetty haastattelu, perustuu taiteilijan ja EMMAn intendentin Arja Millerin välisiin Skype-keskusteluihin 30. ja 31.10.2017.
Haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan EMMAn julkaisussa Tripoli – Lampedusa (2018).

Arja Miller: Näyttelysi EMMAssa koostuu yhdestä, laajasta installaatiosta. Vaikuttaa siltä, että olet viime aikoina siirtynyt maalauksista yhä enenevissä määrin installaatioiden tekemiseen. Voitko avata tätä muutosta?

John Kørner: Maalauksen tekeminen on pitkälti tunnelman luomista, kun taas installaatiossa kuva on kokonaisempi. Toisinaan käytän maalauksiani installaation osina.

Kun yleisö ottaa osaa installaatioon, niin kukin tuo siihen mukanaan oman taustansa ja persoonallisuutensa, ja vasta sitten teos on kokonainen.

AM: Installaatiossa olevan maton kuvio ja värivaihtelut antavat aallolle kiinnostavan ja kineettisen vaikutelman. Voitko kertoa matosta lisää?

JK: Olemme luoneet uuden kuvion EMMAssa olevan installaation mattoon, joka on maalauksellisempi kuin aiemmin. Valtameren kuvaaminen ei ole ihan helppoa. Päädyimme abstraktimpaan lähestymistapaan ja päätimme käyttää graafista kuviota. Joidenkin kalojen suomut heijastavat valoa eri tavoin riippuen katselukulmasta. Päätimmekin luoda mattoon kuvion, joka näyttää erilaiselta sen mukaan, mistä sitä tarkastelee.

AM: Entä installaation nimi: Tripoli-Lampedusa – miksi valitsit sen?

Niin, nimi on melko dramaattinen, mutta toivon, että itse installaatio herättää empatiaa sekä muita poeettisia tunteita ja merkityksiä. Nimi on kuitenkin tärkeä, minulle se kuvastaa tätä aikaa. Luet nimen, mutta sitten käytät mielikuvitustasi sen suhteen mitä näet. Vene lasiesineineen on teoksen nimestä huolimatta abstrakti elementti, kuten vieressä oleva toinen vene, jossa on tanssilattia, paikka osallistumiselle. Nämä erilaiset elementit synnyttävät teoksen tunnelman.

AM: Olet aiemmissa Outdoor Struggling -nimisissä maalauksissasi kuvannut pakolaisia, jotka auttavat ja kantavat toisiaan avoimessa maisemassa. Viittaatko EMMAn installaatiossa myös pakolaisten tai maahanmuuttajien tilanteeseen?

JK: Äskettäin eräs tunnettu kansainvälinen toimittaja otsikoi artikkelinsa kysymällä: “Onko siirtolaisuus Tanskan isoin ongelma?” Saattaa olla, että hän osui oikeaan. Mielestäni tämä kysymys nostaa esiin sen, minkälaista hyvinvointia arvostamme tai haluamme edistää tässä yhteiskunnassa.

AM: Keskustellessamme aiemmin mainitsit, että mielestäsi pohjoismainen empatian käsite on kriisissä. Voitko kertoa tästä ajatuksestasi lisää? Onko EMMAn installaatiossa kyse myös tästä?

JK: Luulen, että moni, joka suhtautuu negatiivisesti siirtolaisiin, on huolestunut lähinnä rahasta. He saattavat kuvitella, että uudet tulijat vievät heiltä jotain pois. En usko, että ihmiset, jotka eivät toivota uusia pakolaisia tervetulleeksi pitävät itseään rasisteina. Mielestäni heillä on vaikeuksia tuntea empatiaa, he eivät pysty asettautumaan pakolaisten asemaan. He ovat peloissaan oman asemansa menettämisestä.

AM: Käytät teoksesi teemana kulttuurisesti sensitiivistä tragediaa. Miten miellät pakolaisuuteen liittyvän aiheen eettiseltä tai moraaliselta kannalta?

JK: Olen hyvin tyytyväinen, jos ihmiset näkevät taiteeni ongelmallisena, koska käsittelen taiteessani nimenomaan ongelmia. Olen työskennellyt erilaisten problemaattisten teemojen kanssa hyvin pitkään. Pakolaiskysymys on yksi aihe, mutta jo sitä ennen käsittelin taiteessani tanskalaisia sotilaita, jotka lähetettiin kuolemaan Afganistaniin. Mielestäni yhteiskuntamme on keskellä moraalista ja poliittista kriisiä, josta meillä on mahdollisuus keskustella myös taiteen välityksellä.

Pohjois-Euroopan maissa on viimeisten vuosikymmenten ajan ollut isot bileet käynnissä. "Festen fortsætter” on tanskalainen ilmaisu, joka tarkoittaa ”juhlat jatkuvat”. Talous ja hyvinvointi ovat nousseet uudelle tasolle. 20 vuotta sitten Pohjoismailla oli paljon selkeämpi sosiaalidemokraattinen näkemys liittyen ulkopolitiikkaan ja ympäröivään todellisuuteemme.

AM: EMMAn installaatiossa on kaksi venettä. Näetkö itsesi istumassa veneessä vai seisomassa rannalla?

JK: Luultavasti olen se, joka tanssii siinä toisessa veneessä. Koko tämän teoksen idea on siinä, että katsomalla teoksen osia, lasiesineitä, veneitä ja aaltoa pystyt tarkastelemaan erilaisia tilanteita samanaikaisesti. Oikealla näet veneen, jossa ihmiset tanssivat – toivon, että siinä tanssittaisiin oikeasti – kun taas vasemmalla näet veneen, joka on lastattu hyvin haurailla esineillä, joiden voidaan tulkita edustavan pakolaisia. Veneet ovat itse asiassa yhteydessä toisiinsa. Ajatuksena on, että katsoja pystyy identifioitumaan kahteen aivan erilaiseen tilanteeseen samanaikaisesti.

AM: Kutsut lasiveistoksia, ja samantapaisia pitkänomaisia muotoja maalauksissasi ”ongelmiksi”. Miksi käytät tätä ilmausta?

JK: Lasiongelmat ovat metaforinen tapa esittää erilaisia universaaleja ongelmia. Kyseessä on abstrakti muoto, jolla on taiteessani ollut erilaisia rooleja viimeisen kymmenen vuoden aikana.

AM: Minkälaista keskustelua haluat tällä teoksella herätellä?

JK: Teos on myös esteettinen ja veistoksellinen. Se on paljon enemmän kuin poliittinen väittämä. Se toimii abstraktimmalla, avoimemmalla tavalla. Ensiksikin, teos on esillä taideinstituutiossa, joka minulle on täydellinen alusta, avoin instituutio. Toiseksi: on hyvin tärkeää, että veneen ympärillä pystyy kävelemään ja samaistumaan sen esittämään tilanteeseen. Teokseni on esteettinen lavastus, jonka avulla yleisöllä on mahdollisuus käsitellä todella vakavaa aihetta.

AM: Installaatioon voi osallistua tanssimalla toisessa veneessä, tai pelaamalla biljardia. Mitä tanssiminen tai pelaaminen edustavat sinulle tässä yhteydessä?

JK: Biljardi edustaa minulle tietyntyyppistä sosiaalista tilannetta, yhteen kokoontumista rentoutumisen ja pelaamisen merkeissä. Kaikki voivat pelata, minkä takia pidän erityisesti tästä pelistä. Pelaaminen ei edellytä erikoistaitoja. Joko olet hyvä tai sitten olet huono, mutta myös huonot pelaajat voivat nauttia pelaamisesta.

Julkinen taideinstituutio on minulle keino herättää keskustelua, samoin kuin biljardi. Uskon, että voin itse asiassa herättää uudenlaista keskustelua sijoittamalla biljardipöydälle jotain uutta. Tämän vuoksi pöydällä on kaksi veistosta. Niissä on yhteensä kahdeksan pientä jalkaa, joten niiden ympärillä voi pelata ja pallot voivat myös kulkea veistosten alta. Tämä tuo lisähaasteen parhaille pelaajille.

Mielestäni on kiinnostavaa tarkastella biljardia symbolina. Pelikenttä on vihreä, ja kentällä on liikettä. Se tuo mieleeni katujen kuhinan, ihmiset, jotka kävelevät ja juoksevat pitkin suurkaupungin, kuten New Yorkin katuja pilvenpiirtäjien lomassa.

AM: On kiinnostava kuvitella meitä biljardipalloina kaupunkiympäristössä. Mutta mitä olet mieltä vapaasta tahdosta, uskotko, että olemme vapaita tekemään moraalisia valintoja, vai olemmeko lopulta vaan palasia jonkun muun pelaamassa pelissä?

JK: Uskon tietysti, että meillä on vapaa tahto, ja jos emme käytä sitä olemme vaarassa ajautua ryhmittymiin, jossa valinnanvapauttamme käytetään puolestamme. Itse asiassa tämä vertautuu osuvasti ajatukseeni biljardipelistä. Aina kun pallot osuvat johonkin ne pomppaavat eri suuntiin. Biljardipelissä minua viehättää se rajattu alue, jolla peliä pelataan. Voit kuvitella pallot hahmoina, jotka törmäävät reunoja ja toisiaan vasten kovassa vauhdissa. Jos kävelet isossa kaupungissa, vaikkapa New Yorkin 5th Avenuella, niin kuvittelet olevasi vapaa kulkemaan mihin haluat, mutta itse asiassa joku on suunnitellut kaupungin rakenteen siten, että se johdattaa valintojasi.

AM: Biljardipöydän tornit tuovat mieleen kuuluisat World Trade Centerin kaksoistornit New Yorkissa, eikö?

JK: Nämä tornit edustavat niin monia ulottuvuuksia ja keskusteluja. Ne ovat todella ikonisia symboleja ja jossain vaiheessa nämä tornit olivat maailman korkeimmat rakennukset. Vasemmisto on 70-luvulta lähtien tuonut esiin, kuinka kapitalistinen talousjärjestelmä on globaalien kauppasopimusten välityksellä hyväksikäyttänyt esimerkiksi afrikkalaisia maita. Kaksoistorneista onkin tullut maailmantilanteen ja läntisen maailmanjärjestyksen symboleja. Ja sitten tornit joutuivat terroriteon kohteeksi. Mielestäni on kiinnostavaa sijoittaa nämä symbolit biljardipöydälle. Pöytä tarjoaa mahdollisuuden pelata peliä, jossa pallot törmäävät toisiinsa samalla kun kaikkein ikonisimmat tornit ovat edelleen pystyssä odottaen tuhoutumistaan. Minulle tämä asetelma edustaa sitä hyvin vaarallista peliä, joka on käynnissä joka päivä kaikkialla.

© kirjoittaja, taiteilija, EMMA -Espoon modernin taiteen museo

Teimme taiteilijan aloitteesta näyttelyssä yhteistyötä Etelä-Tapiolan lukiolaisten kanssa. Lue miten opiskelijat pääsivät osallistumaan.

Kuvat: Ari Karttunen / Ella Tommila / EMMA.