JUSTUS K: Taiteen ja muodin tekemisen prosesseista | EMMA – Esbo moderna konstmuseum

EMMA – Esbo moderna konstmuseum

EMMA – Esbo moderna konstmuseum är ett av de största museerna i Finland.

JUSTUS K: Taiteen ja muodin tekemisen prosesseista

 

Teksti: Justus K

Blogitekstissäni pyrin kuvainnollistamaan omia prosessejani muodin tai taiteen rajapinnoilla ja kertomaan siitä miten teokseni Muodin vuoksi –näyttelyyn syntyi.


Kuva: Ari Karttunen / EMMA

Teokseni, joka on toteutettu EMMAn Muodin vuoksi –näyttelyyn, inspiroituu visuaalisesti Saastamoisen Säätiön kokoelman taiteilijoista Eric Freemanista ja Marianna Uutisesta. Installaatio sisältää kolme eri osaa eli seinävaatteen, farkut sekä biker-takin. Teos on enemmän konseptuaalinen kuin pelkästään visuaalinen tai muotoilullinen ja se kysyy missä kulkee muodin ja taiteen raja. Kysymys itsessään on mahdoton, koska taiteen ja muodin määritelmät eivät ole yksiselitteisiä. Muoti usein viittaa vaatteisiin, aikaan, trendeihin sekä tyyliin. Teosta tehdessäni en halunnut ottaa roolia kuvataiteilijana tai tekstiilitaiteilijana, vaan noudatin teknisesti samoja prosesseja kuin vaatesuunnittelijakin. Koen teoksen olevan muotia, mutta samalla se on myös nykytaideteos. Taiteella ja muodilla ei minusta tarvitse ollakaan eroa enkä ole koskaan pyrkinyt niitä erottamaan toisistaan.

Taideteoksiin luetaan muotoilun saralta esim. taidelasi ja seinävaate. Muotisuunnitteluun liittyy vahvasti kaupallisuus, joten ehkä siksi vaatteita ei osata nähdä taideteoksina, vaikkei niitä tehtäisi kaupalliseen tarkoitukseen. Verotuksellisestikin vaatteen alv. on 24% ja taideteoksen 10%. Teokseni punainen lanka kiteytyy siihen missä tämä mystinen rajapinta taideteoksen ja vaatteen välillä murtuu. Olen kutonut käsin installaation seinävaatteen ja housut. Housut tarvitsevat kankaan, joka on installaatiossa myös seinävaatteena. Seinävaate on taas saanut kuosinsa näyttelyyn suunnittelemieni housujen kaavan mukaan. Täten seinävaatteen kuosin rytmi ja tekstiilin sidoksen vaihtelut ovat riippuvaisia vaatteen muodosta ja yksityiskohdista, jotka myös viittaavat tietoisesti tämän hetken trendeihin. Kudoin installaatiota varten kaksi samanlaista kangasta, joissa on materiaalia housujen etukappaleisiin sekä yhden kankaan housun takakappaleita varten.

Toinen etukappaleiden mukaan kudottu kangas roikkuu seinävaatteena installaatiossa ja toisen samanlaisen kankaan mallimestari on leikannut ja ommellut housujen etukappaleiksi. Onko taideteoksen ja vaatteen raja siinä, että seinävaate leikataan ja ommellaan kolmiulotteiseksi objektiksi? Toisaalta Saastamoisen säätiön Kosketus-kokoelmanäyttelyssä on esillä kuvataiteena mm. Kaarina Kaikkosen teos Rintama, jossa miesten puvuntakit ovat rivissä.

Kuva: Timo Nyman

Installaatiossani seinävaate ja housut ovat riippuvaisia toisistaan eli nämä kaksi teoksen osaa eivät olisi olemassa ilman toisiaan. Kolmas osa teosta on takki. Takin pinta imitoi samanlaista plastisuutta kuin Marianna Uutisen teoksissa ja vaatekangas muistuttaa Uutisen maalausten kiiltäviä ja rypyttyneitä pintoja. Pyrin hakemaan takkiin lisäksi vapautunutta muotokieltä ja luonnosmaisuutta, jota myös näen Uutisen teoksissa. Tapasimme Uutisen kanssa hänen työhuoneellaan joulukuussa 2016 ja keskustelimme hänen töistään. En halunnut kopioida hänen kehittelemäänsä omalaatuista, tarkkaa ja kaunista työskentelytapaa, vaan pyrin ratkaisemaan vaatekankaan ulkomuodon tekstiilisuunnittelun näkökulmasta. Tässä tapauksessa prosessi kyllä muistutti hyvin paljon taidemaalarin työskentelytapaa, jossa maalauksen pohjakangas pinnoitetaan ennen varsinaista maalausta.

Takin hopeinen pinta on saatu aikaan foliolla, joka lämpöprässätään lämpöreaktiivisesti pinnoitettuun kankaaseen kiinni. Installaation takki on suunnitteluprosessiltaan enemmän visuaalinen työ ja muistuttaa perinteistä vaatesuunnittelua. Takki kuitenkin lukeutuu funktionaalisuudeltaan enemmän taide-/show-vaatteeksi kuin käyttövaatteeksi. Voiko käytettävyys olla siis yksi kriteeri, joka vie muotia pois taiteen suunnasta?

Keskustelimme perjantaina 25.8.2017 EMMA Talks -illassa muotitoimittaja Sami Sykön ja näyttelyn kuraattori Reetta Kalajon kanssa näistä teemoista. Keskustelussa nousi esille mm. talous, ympäristö, kaupallisuus ja luovuus. Sykkö muistutti, että ranskalainen haute couture-perinne pitää huippumuotia taiteen lajina, jossa suunnittelijan visio yhdistyy mestarilliseen ompelu- ja käsityöhön. Kalajo totesi kommenteissaan, että haastatellessaan muita näyttelyn suunnittelijoita, ei hän kuvataiteen asiantuntijana näe eroa meidän tai perinteisten taiteilijoiden välillä. Näyttelyn suunnittelijoiden ajatukset ja prosessit kun kuulemma ovat samankaltaisia kuin muillakin taiteilijoilla. Ehkä mielenkiintoisinta tässä koko tematiikassa onkin se, että lopullista vastausta taiteen ja muodin eroavaisuuksiin on mahdotonta löytää. Parasta taas se, että suunnittelijat eivät rajoita omaa tekemistään ulkopuolisille määreille.

Kuva: Timo Nyman