Teksti: Elena Sulin

Miksi kaikkia taideteoksia ei koskaan nähdä, ja miksi taidetta pidetään piilossa varastossa? Näin kysyttiin Espoon modernin taiteen museon EMMAn saamassa palautelomakkeessa.

Kysymys sai museon henkilökunnan ja intendentti Henna Paunun mietteliääksi. Voisiko taidetta esitellä yleisölle niin, että töiden lisäksi nähtäisiin, mitä museon kulissien takana tapahtuu?

Hartaan mietinnän jälkeen vastaus muodostui kahden taiteilijan, Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan, elämäntyöstä, jonka Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö on antanut museon säilytettäväksi. Yli 5000 nimikkeestä koostuva kokoelma on niin valtava, että näyttelyssä on tällä hetkellä mukana vain 2000 työtä. Se on kuratoitu herkulliseksi yhdistelmäksi kaikkea mahdollista keramiikasta ja lasista puu- ja tekstiilitöihin. Harva on nähnyt esimerkiksi Brykin suunnittelemia kudottuja kankaita.

”Bryk & Wirkkala -katseluvarasto tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen museotyöstä. Se esittelee upean muotoilijapariskunnan elämäntyötä, mutta päästää samalla kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään läheltä museossa tehtävän työn, joka yleensä jää yleisöltä näkemättä”, Paunu selittää.

Vuonna 2017 avattu näyttely on kansainvälisesti merkittävä, koska kokoelma on niin iso, ja se vaati museotilan laajennuksen. EMMAan piti muotoilun, taiteen ja kansanperinteen esittelyä varten rakentaa 1000 neliömetriä lisää näyttelytilaa.

Vastaava konservaattori Katja Oijusluoma on samaa mieltä kuin Paunu. ”Otamme askeleen kohti uuden aikakauden asiakaspalvelua ja kohtaamme kävijät osallistamalla heidät museotyöhön. Tämä on todella kiinnostavaa myös konservoinnin kannalta. Miten konservoida samalla kuin asettaa näytteille?”

Konservointi tarkoittaa yleensä, että töitä asetellaan laatikoihin tai kääritään muoviin tai muuhun suojamateriaaliin. Bryk & Wirkkala -katseluvarastossa taidetta konservoidaan samalla, kun sitä esitellään yleisölle. Oijusluoman mielestä tämä vaatii melkoisia kompromisseja tilojen suhteen. ”Yritämme pitää mahdollisimman paljon esineitä esillä, mutta meidän täytyy myös ylläpitää tietty kierto, jotta niitä voidaan restauroida.” Yksi kompromissi on se, että tilan valaistusta säädellään. Valo on pahin uhka paperin ja tekstiilin kaltaisille materiaaleille. ”Katseluvarastoon tulevaa valoa säädellään, jotta voimme suojella herkimpiä materiaaleja ja korostaa esimerkiksi keramiikkaa, lasia ja kiveä. Ne voivat olla esillä valaistuina”, Oijusluoma selittää. ”Yritämme kuitenkin enimmäkseen pitää esineet esillä lähellä ihmisiä, niin kuin museossa kuuluukin”, hän lisää.

Juuri tässä suhteessa Bryk & Wirkkala -katseluvarasto on niin merkittävä konsepti. Se on radikaali museouudistus koko instituution siirtyessä lähemmäs ihmisiä. Se sallii taiteellisen työn esittelyn aivan katsojien nenän edessä ja osallistaa heidät prosessiin paljastamalla ainutlaatuisen kulissientakaisen osan taidemaailmaa.

”Näyttelytilan rakenne on sädekehämäinen, se on kuin sipuli”, Paunu sanoo. Ulompi kehä on varastovyöhykettä, sen jälkeen tulee tutkimuselementtejä esittelevät työseinä ja sisimpänä on valkoinen kuutio, joka ei kuitenkaan ole valkoinen kuutio perinteisessä mielessä vaan ennemmin läpikuultava rakenne. Se kuvaa itse näyttelyä. Näyttely on läpinäkyvä ja hyvin läsnä.

Konservointi pidetään näyttelyn keskiössä, jotta ihmiset näkevät, mitä valokuvaajat ja museon henkilökunta tekevät, mutta katseluvaraston eittämätön helmi on sen sisältö. Jokaisen neliömetrin täyttävät Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan kauniit työt.

”Kannattaa tulla näyttelyyn uteliaan lapsen asenteella ja kurkistaa jokaiseen laatikkoon ja joka ikkunasta, jotta löytää upean pariskunnan koko tuotannon”, Oijusluoma vinkkaa. Kannattaa siis katsoa näyttely tarkkaan, avata kaikki luukut ja kysyä; henkilökunta opastaa mielellään.

”Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kohdata aidosti taiteen ammattilaisia ja keskustella heidän kanssaan. Dynaamisessa vuorovaikutuksessa puhutaan usein lapsuusmuistoista ja perhe-elämästä. Nämä hienot työt tuovat sen ihmisistä esiin”, sanoo Paunu.

Bryk Wirkkala -katseluvarastossa on omintakeista lämpöä ja energiaa. Ne pitää vain löytää.

Tämä artikkeli on tuotettu EMMAn ja Helsinki Design Weeklyn yhteistyössä. Kuitenkin kaikki ajatukset ja sisältö ovat Weeklyn omia. Kuvat: Ari Karttunen ja Ella Tommila / EMMA