Hänen sarjassaan toteutuu valokuvaukseen olennaisesti kuuluva hetkeen ja tilanteeseen tarttumisen taito. Työt ovat arvoituksellisia, melkeinpä surrealistisia, raikkaita ja elämänmyönteisiä. Kuvista syntyy ensivaikutelma nopeasti, mutta nähdäkseen kaiken, niiden äärelle on pysähdyttävä. Sekä sommitelmallisesti että koloristisesti kokonaisuus toimii myös erinomaisesti, tuomariston puheenjohtaja Markku Valkonen kuvailee.

Yleisö valitsi nettiäänestyksessä oman suosikkinsa, joka on Filippo Zambonin (s. 1981) dokumentaarinen kuvasarja The state of things, 2010. Mikko Rikalan teossarja sijoittui yleisöäänestyksessä toiseksi.

Kukin finalistien näyttelyn nuorista taiteilijoista leikittelee valoilla ja varjoilla omalla tyylillään, joissa on edustettuina niin klassinen muotokuvaus kuin digitaalinen, tietokoneohjelmointiin perustuva kollaasitekniikkaa. Muut finalistit Rikalan ja Zambonin rinnalla ovat Elina Julin (s. 1979), Kimmo Metsäranta (s. 1978), Nelli Palomäki (s. 1981), Anna Katariina Pesonen (s. 1979), Jarkko Räsänen (s. 1984), Saku Soukka(s. 1982), Anu Suhonen (s. 1970) ja Linda Maria Varoma (s. 1985).

Kilpailun palkintosumman 10000 euroa lahjoitti Tapiola-ryhmä, joka lunasti summalla voittajateoksen omaan taidekokoelmaansa. Teossarja sijoitetaan vastavalmistuneeseen Tapiolan toimitaloon. Kaikkiaan ensimmäistä kertaa järjestettävään kilpailuun lähetettiin 146 teossarjaa, 590 valokuvaa. Palkintolautakuntaan kuuluivat Valkosen lisäksi intendentti Päivi Talasmaa, EMMA, johtaja Arto Jurttila, Tapiola-ryhmä, valokuvataiteilijat Timo Kelaranta ja Ritva Kovalainen, Valokuvataiteilijoiden liitto sekä kuvataiteilija Anja Rahola, Taidemuseo EMMAn Ystävät ry. Kilpailun suojelija oli valokuvaaja, akateemikko Caj Bremer.

EMMA Prize finalistit

Elina Julin (s. 1979)

Kuvataiteilija

Kuvataiteilijana minua kiinnostavat kuvan peruselementit: väri, muoto, rytmi, dramatiikka, tila ja valokuvassa erityisesti valo. Viimeisimmissä töissäni valo on ollut sekä materiaali että aihe. Valo on muuttuvaa, hiipuvaa, koskettavaa ja elintärkeää. Taideopintoja aloittaessani halusin maalariksi, mutta olen aina myös valokuvannut. Sain ensimmäisen järjestelmäkamerani lainaan 15 vuotiaana. Kaipuuni maalauksen jälkeen ja fyysisyyteen näkyy kuvissani. Valokuva soveltuu hyvin liikkuvaan ja muuttuvaan tapaani työskennellä.

Kimmo Metsäranta (s. 1978)

Valokuvaaja

Valokuvaajana työskentelen ns. todellisuuden ja fiktiivisen kerronnan välisellä rajalla. Elokuvalliset vaikutteet ovat tietoisen läsnä kuvissani. Koen kiinnostavana sen miten näkemämme ja kuvittelemamme asiat vaikuttavat kokemukseemme todellisuudesta. Esimerkiksi elokuvista saadut mielikuvat määrittelevät niin tapaamme katsoa kuvia kuin myös odotuksiamme arkitodellisuudesta.

En kuvaa yksittäisiä kuvia, vaan kokonaisuuksia, joissa jokainen kuva täydentää toinen toistaan, muodostaen yhdessä narratiivin.

Nelli Palomäki (s. 1981)

Valokuvataiteilija

Valokuvan rajattomista mahdollisuuksista juuri muotokuva tuntuu omimmalta. Sekoitan nykyvalokuvan ja perinteisen valokuvan keinoja, teokset ovat ajattomia ja suoria. Valokuvaajana olen varmasti vanhanaikainen romantikko, joka kalastelee täydellistä valokuvaa. Uskon, että valokuva sellaisenaan riittää ja onnistuessaan se puhuttelee laajempaakin yleisöä. Muotokuvan tekeminen on haasteellista ja yllätyksellistä; jokainen kuvattava ja jokainen kuvaustilanne on täysin erilainen. Lopulta kuva sitoo meidät yhteen tavalla joka muuten on mahdotonta saavuttaa.

Anna Katariina Pesonen (s. 1979)

MA in Film Studies

Opiskellessani elokuvateoriaa ja valokuvatessani samaan aikaan elokuvateoria, tyylit, genret ja yksittäiset elokuvat heijastuvat valokuvaamiseeni. Pyrin kuvaamaan luonnonvalossa ja käsittelemään kuviani vain vähän. Kuvaan toisaalta dokumentoivasti silloin, kun matkustan. Ikuistan hetkellisiä näkymiä, joihin huomioni kiinnittyy. Toisaalta suunnittelen pitkään joitakin teoksiani. Otan ne valmiiksi vasta, kun idea on itselleni täysin selvä.

Mikko Rikala (s. 1977)

Valokuvataiteilija

Valokuvaajana tutkin tilan ja ajan suhdetta. Etsin tapahtumia ja hetkiä, joissa ajan ja tilan suhde hämärtyy tai saa odottamattomia, totutusta poikkeavia muotoja. Rakennan kuviini kerroksia, joissa ihmisen muistot ja toiveet, luonnon ja kulttuurin vuorovaikutus limittyvät yhteen luoden maagisrealistisen tila-aika suhteen. Yritän peittää jotain yleistä saadakseni esille odottamattomampia merkityksiä.

Työskentelyni lähtökohta on usein kirjallinen ja tutkiva. Aluksi jäsennän työtäni sanallisesti, etsin viitteitä ja taustoja kirjallisuudesta. Kävelen intuitiivisesti ja odotan löytäväni kuvalleni paikan johon lavastan tai annan ajan lavastaa haluamani tapahtuman. Kuvatessa ja kävellessä ajatus kiertää maisemassa poimien lisää viitteitä työhöni. Ajatukset ovat jatkuvassa liikkeessä muuttaen hitaasti muotoaan. Katselen ympärilleni ja mietin, mitä muuta asiat voisivat olla.

Jarkko Räsänen (s. 1984)

Kuvataiteilija

Olen kiinnostunut valokuvasta tilallisena, ruumiillisena kappaleena. Miellän itseni ennen kaikkea installaatiotaiteilijaksi.

Saku Soukka (s. 1982)

Kuvataideopiskelija, valokuvaaja

Valokuva on minulle ensisijainen taiteen tekemisen väline. Pidän valokuvan mahdollisuudesta luoda näkymiä jotka ovat lähellä sitä miten silmilläni näen, ja kutsun sitä elämyksellisyydeksi. Tästä lähtökohdasta teen satunnaisia retkiä surrealismin maailmaan.

Anu Suhonen (s. 1970)

Kuvataiteilija

Olen hidas ja epätuottelias kuvaaja. Teokset hautuvat pitkään mutta ne tehdään nopeasti.

Linda Maria Varoma (s. 1985)

Valokuvaaja

Olen kiinnostunut identiteeteistä ja ihmisen eri rooleista. Taiteellisessa työskentelyssäni en koe niinkään tärkeäksi herättää kysymyksiä ja saada vastauksia vaan pikemminkin herättää kiinnostus kääntää katseet omaan itseensä ja miettiä kuka on ja mihin on menossa. En näe töissäni mitään yhtenäistä kuvakieltä mutta kuvatessani keskityn tarkkaan sommitteluun sekä luonnonvalon hyödyntämiseen.

Filippo Zambon (s. 1981)

Dokumenttivalokuvaaja

Pidän ihmisten kanssa olemisesta ja heidän tarinoidensa kuuntelemisesta. Valokuvaus antaa minulle mahdollisuuden, tai oikeammin syyn tutkia ihmisten elämää ja olla osana sitä, vaikka vain lyhyen hetken. Kun alan työskennellä projektin parissa, kiinnostukseni aihetta kohtaan muotoutuu sen mukaan, millaiseksi suhteeni valokuvaamieni ihmisten kanssa muodostuu. Tässä mielessä sanoisin, että työni on enemmän tunteellista kuin todenmukaista. Empatia ohjaa minua suuremman osan ajasta kuin mikään muu kyky tai aisti.

Mielestäni nykytaiteilijan rooli on tutkia erilaisia aiheita käyttäen inspiraatiota tärkeimpänä työvälineenä. Haluan työlläni kertoa tarinoita, jotka voivat koskettaa katsojaa yhtä paljon kuin ne ovat koskettaneet minua. Tehtäväni muistuttaa kääntäjän työtä: kerron jonkun toisen tarinan yrittäen tehdä siitä ymmärrettävän lukijalle. Toisaalta uskon, että työtäni ei voi pitää vain jonkin tapahtuman suoraviivaisena dokumentaationa.

Valkokuvadokumenttieni kerronta on pirstoutunut yksittäisten valokuvien muodostamiin osiin, mutta niitä yhdistää sama teema. Jokaisen yksittäisen kuvan voi erottaa sarjasta ja se voi silti olla yksinäänkin ymmärrettävä ja voimakas.