Espoo Museum of Modern Art

Mobiiliopas Nykyaikaa etsimässä -näyttelyyn

Löydät tästä mobiilioppaasta lyhyitä taiteilijahaastatteluvideoita sekä tekstit ja kuvat kaikista näyttelyn 22 teoksesta. Voit valita tekstityksen videon alalaidan cc-painikkeesta.

Näyttely käsittelee taiteen, teknologian ja luonnon välistä monisyistä vuorovaikutusta.  Sen nimi, Nykyaikaa etsimässä, viittaa Olavi Paavolaisen samannimiseen esseekokoelmaan (1929), jossa hän pohti modernin ihmisen kokemusta ja identiteettiä nopeasti muuttuvassa ajassa. Ensimmäinen Nykyaikaa etsimässä -näyttely nähtiin EMMAssa vuonna 2016.  

Teknologia nähdään joskus vastakohtana luonnolle tai tekoäly uhkana ihmisyydelle. Tämän näyttelyn taiteilijoille teknologia näyttäytyy suurimmaksi osaksi mahdollisuutena. Osa luo täysin uudenlaista taidetta yhteistyössä tekoälyn kanssa. Osa pohtii teoksissaan tarvetta saada tekoälyä hyödyntävät systeemit yhdenvertaisiksi, läpinäkyviksi ja saavutettaviksi. 

Näyttelyn taiteilijoita kiinnostaa ihmisen ja luonnon uudenlainen yhteiselo, joka ei perustu luonnosta saatavaan hyötyyn. He etsivät uusia tulokulmia tämän päivän suuriin haasteisiin, kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Näyttelyn teoksissa tehdään teknologian avulla näkyväksi asioita, jotka voivat viedä meitä eteenpäin luonnon moninaisuuden tunnistamisessa. Moni taiteilija kääntää katseemme paitsi tekoälyn mahdollisuuksiin, myös luonnosta löytyviin muihin älykkyyksiin.  

Monen teoksen keskeinen aihe on teknologioiden kyllästämän todellisuuden vaikutus identiteettiin ja ihmiskuvaan. Kenties ihminen voi yhdessä teknologian kanssa saada aikaan jotain, joka vie meitä eteenpäin paitsi itseymmärryksessä myös luontosuhteemme monipuolistamisessa. Minkälaista taidetta ihminen ja tekoäly luovat yhdessä? 

Näyttelyn taiteilijat ovat: Refik Anadol, Dora Budor, Sougwen Chung, Heather Dewey-Hagborg, Stephanie Dinkins, Teemu Lehmusruusu, Rafael Lozano-Hemmer, Agnieszka Kurant, Brandon Lipchik, Jaakko Pietiläinen, Sondra Perry, Anna Ridler, Raimo Saarinen, Jenna Sutela, Jakob Kudsk Steensen ja Lu Yang.

Näyttelyssä esillä olevista teoksista osa kuuluu Saastamoisen säätiön kokoelmaan tai EMMA-kokoelmaan. Näyttelyyn on tuotettu myös uusia teoksia.

Näyttelyssä esillä olevasta Vedenhenget -VR-kokemuksesta löydät tietoa täältä.

Voit tutustua näyttelyn keskeiseen sanastoon täällä

Näyttelyn kuraattorit: Arja Miller ja Ingrid Orman.
Projektin johto: Milja Liimatainen
Graafinen suunnittelu: Milla Rissanen

Lämmin kiitos näyttelyn yhteistyötahoille: Saastamoisen säätiö, Adam Mickiewicz Institute, Puolan tasavallan suurlähetystö, Tanskan suurlähetystö Suomessa.

Kuraattorien tervehdys

Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn kuraattorit Arja Miller (oikealla) ja Ingrid Orman.

1. ja 3. Jaakko Pietiläinen

1. Rakastan uutta

Jaakko Pietiläinen: Rakastan uutta, 2021. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Toppatakkiin verhottu hahmo piirtää hanskallaan ympyrää seinään periaatteessa niin kauan kuin virtaa riittää tai hanska kuluu puhki. Jaakko Pietiläisen (s. 1986) mekaaninen teos vaikuttaa samanaikaisesti inhimilliseltä ja keinotekoiselta. Hahmo hivelee museon hohtavanvalkoista seinäpintaa, johon vähitellen syntyy jälki, kuluma, elämisen merkki. Teos palkitsee katsojan, joka janoaa aina jotain uutta – hypnoottista ympyrää syntyy jatkuvasti katsojan silmien edessä tässä ja nyt.

Pietiläisen teokset ovat usein tehty juuri tiettyyn paikkaan tai liittyvät tiettyyn tilanteeseen. Ne toimivat kutkuttavasti todellisuuden ja kuvitelman rajapinnassa.

Teknologia, keho, viihde

Käsine, toppatakki, alumiini, teräs, muovi, sähkömoottori

Saastamoisen säätiön taidekokoelma

3. Käärinliinoissa ei ole taskuja

Jaakko Pietiläinen: Käärinliinoissa ei ole taskuja, 2020. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Pietiläisen videoteos kertoo henkilöstä N.N., joka on lomalla luksushotellissa. Vastineeksi ensimmäisen luokan palveluista hänen pitää tehdä päivittäinen virtuaalimatka iGum-laitteella, joka on älypuhelimeen yhdistettävä sovellus. Sovelluksella on pääsy sitä käyttävän henkilön tietoisuuteen hammashermon välityksellä.

Teos käsittelee havainnon, muistamisen ja kehollisuuden teemoja. Utopian ja dystopian rajapinnassa liikkuva teos laajenee pohtimaan myös teknologioiden koukuttavuutta, ja niihin liittyvää pakkomielteisyyttä sekä kontrollia viihdeyhteiskunnassa.

Teos suositellaan katsottavaksi kokonaan.

Teknologia, viihde, elämys, keho, muisti, tietoisuus, viihdeyhteiskunta

HD video
Kesto 29.40 min

Saastamoisen säätiön taidekokoelma

Taiteilijahaastattelu

2. Jenna Sutela

nimiia cétiï

Jenna Sutela: nimiia cétiï, 2018. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Jenna Sutela (s. 1983) tutkii taiteen keinoin biologisia ja algoritmisia prosesseja. Sutela pyrkii antamaan taiteellaan muodon ja äänen sellaisille asioille, jotka eivät ole muuten ihmisen tietoisuuden piirissä. nimiia cétiï on audiovisuaalinen teos, jossa on luotu uusi kirjoitettu ja puhuttu kieli koneoppimisen avulla. Teos on kokeilu siitä, miltä lajien välinen viestintä voisi kuulostaa.

Tämä uusi kieli perustuu tietokoneen tulkintaan meedio Hélène Smithin 1800-luvulla kanavoimasta marsilaisten kielestä ja Bacillus subtilis -bakteerin liikkeistä. Viimeisimmän avaruustutkimuksen mukaan kyseinen bakteeri selviytyisi myös Marsin olosuhteissa. Teoksessa tietokone on kuin nykyajan shamaani, joka välittää tietoa tietoisuuden toiselta puolelta.

Koneoppiminen, bakteerit, lajien välinen kommunikaatio, tietoisuus

HD-video
Kesto 12:00 min

Saastamoisen säätiön taidekokoelma

4. Dora Budor

Säilytyskone

Dora Budor: Säilytyskone, 2018-2019. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Yksinäinen robottilintu lentää edestakaisin keltaisen tilan sisällä maisemassa, joka koostuu WeeGeen ja museon vieressä sijaitsevan, Matti Suurosen 1968 suunnitteleman Futuro-talon rakennusmateriaaleista. Robottilinnun lentorata perustuu säveltäjä Magnus Lindbergin Viulukonsertto No. 2 nuotinnokseen.

Teoksen nimi, Säilytyskone, on peräisin Philip K. Dickin tieteisnovellista, joka kertoo yrityksestä säilyttää klassista musiikkia yhteiskunnan romahduksen aikana. Tarinassa uuden teknologian avulla sävellysten partituurit voidaan muuntaa eläimiksi, jotka kykenevät selviytymään uusissa olosuhteissa. Eläimet kuitenkin mutatoituvat ja kun niitä syötetään takaisin säilytyskoneeseen, sävellykset ovat muuttuneet tunnistamattomiksi. Taiteilija Dora Budor (s. 1984) käyttää näyttelyä ilmaisukeinonaan. Hän vahvistaa ja muuntaa esityspaikan luonteenomaisia piirteitä. Budor käyttää paikkasidonnaisia materiaaleja luoden elokuvamaisia kohtauksia, jotka toimivat muistin ja merkityksen kanavina.

Elokuva, robotit, sci-fi, luonto, kulttuuri

Värillinen vinyyliaitaus, biomimeettinen robottilintu, erityisvalmistettu äänen liikkeeksi muuttava tietokonenavigaatiojärjestelmä, paikkasidonnaista rakennusjätettä: alkuperäisiä muotteja, joitaon käytetty Futuron valmistukseen (1968) ja WeeGee-rakennuksesta purettuja seinätiiliä (2006)

Saastamoisen säätiön taidekokoelma

Futuro-muottien lainaaja: Ekin Muovi

5. Sondra Perry

ffffffffffffoooooooooooouuuuuuuuuuurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

Sondra Perry: ffffffffffffoooooooooooouuuuuuuuuuurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, 2017. Saastamoisen säätiön taidekokoelma. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Teos on kuntosalilaitteen ja videomonitorien sekamuoto. Näyttelyssä kävijät on kutsuttu istumaan laitteeseen yksi kerrallaan ja kokemaan Sondra Perryn (s. 1986) neljään videomonitoriin levittyvää teosta. ffffffffffffoooooooooooouuuuuuuuuuurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-teokseen liittyy olennaisesti lähes hysteerinen äänimaailma, josta voi erottaa taiteilijan naurun sekä aineksia Disneyn piirrettyjen ja Dreamgirls-musikaalin sävelmistä ja sanoituksista.

Sondra Perry käyttää usein omaa kuvaansa teostensa lähtökohtana, joskus vääristettynä tai venytettynä. Hänen taiteensa käsittelee identiteettiä, representaatiota, mustan amerikkalaisen kokemusmaailmaa sekä erilaisia teknologioita.

Identiteetti, teknologia, keho

Video ja kuntopyörä, neljä monitoria
Kesto 9:56 min

Saastamoisen säätiön taidekokoelma

6. Refik Anadol

Koneharhoja: Unelmia luonnosta

Refik Anadol: Koneharhoja: Unelmia luonnosta, 2021. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Koneharhoja: Unelmia luonnosta on syntynyt Refik Anadolin studion pitkäaikaisen tutkimusprojektin tuloksena arkkitehtuurin, tekoälyyn pohjautuvan digitaalisen taiteen sekä yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen risteyskohtaan. Tuloksena on tekoälyn luoma dataveistos, jonka lähdemateriaali koostuu yli 90 miljoonasta julkisesti saatavilla olevasta luontokuvasta. Refik Anadolin studion kehittämä tietokoneohjelma on käsitellyt aineistoa luoden spekulatiivisia tapoja ymmärtää luontoa.

Refik Anadol (s. 1985) on mediataiteilija, ohjaaja ja data- ja tekoälytaiteen pioneeri. Hänen taiteensa tutkii luovuutta, joka syntyy ihmisen ja koneen kohtaamisesta. Anadolille data on keskeinen taiteen materiaali ja neuroverkko taiteilijan yhteistyökumppani. Hänen taiteensa rohkaisee omaksumaan uudenlaisen suhteen fyysiseen todellisuuteen ja sen ajallisiin ja tilallisiin ulottuvuuksiin sekä koneiden luovaan voimaan.

Tekoäly, koneoppiminen, luonto, kulttuuri, neuroverkot

Tekoälydataveistos, neliön muotoinen led-näyttö
Kesto 20:00 min

Taiteilijan luvalla

7. ja 15. Rafael Lozano-Hemmer

7. Pulse Index

Rafael Lozano-Hemmer: Pulse Index, 2010. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Rafael Lozano-Hemmerin (s. 1967) teos Pulse Index on vuorovaikutteinen teos, joka näyttää seinälle projisoidussa mosaiikissa näyttelykävijöiden sormenjäljet yhdessä sydämensykkeen kanssa. Kun kävijä painaa sormensa sensorille, se mittaa kävijän pulssin, ja teoksen 220 kertaa suurentava mikroskooppi suurentaa sormenjäljen seinälle. Kun sormi otetaan pois sensorilta, sormenjälki ja pulssi lisätään riviin edellisten tallenteiden rinnalle, vanhimman tallenteen pyyhkiytyessä pois.

Lozano-Hemmerin taiteessa teknologia toimii keinona mitata ja vahvistaa havaintoamme ja kokemustamme niin biologisista prosesseista kuin laajoista yhteiskunnallisista ilmiöistä, kuten valvontamekanismeista. Hänen teoksensa mallintavat eri tavoin keskeisiä elintoimintoja, kuten sydämenlyöntejä. Ne luovat alustan kollektiivisille kokemuksille, mutta toimivat myös terävän yhteiskunnallisen analyysin käynnistäjinä.

Sormenjälkiä ei säilytetä, vaan ne katoavat sitä mukaan, kun tarpeeksi monen kävijän sormenjälki on ilmestynyt seinälle.

Biometrinen taide, sormenjälki, valvonta

Projektori, tietokone, digitaalimikroskooppi, teollisuuskamera, metallikotelo, erikoisvalmisteinen tietokoneohjelma

Taiteilijan luvalla

15. Viimeinen henkäys

Rafael Lozano-Hemmer: Viimeinen henkäys, 2012, 2022. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Rafael Lozano-Hemmerin teos varastoi ja kierrättää loputtomasti laitteeseen tallennettua hengitystä. Viimeiseen henkäykseen kuuluva paperipussi tyhjentyy ja täyttyy tuhansia kertoja päivässä, normaalin lepohengityksen tahtiin, ja kuvastaa siten hengitystä sekä äänen että liikkeen kautta. Teokseen on talletettu näyttelijä Seela Sellan hengitystä. Lozano-Hemmerin mukaan teos on biometrinen muotokuva ja samalla romanttinen yritys vangita ihmisen katoavaa läsnäoloa taideteoksen muodossa.

Teos on aikaisemmin toteutettu neljässä eri museossa neljän tunnetun laulajan, runoilijan tai säveltäjän kanssa, joiden hengityksellä on erityinen merkitys heidän taiteessaan. He ovat: kuubalainen muusikko ja laulajatar Omara Portuondo, yhdysvaltalainen säveltäjä ja harmonikansoittaja Pauline Oliveros, ecuadorilainen runoilija Efrain Jara sekä kanadalainen runoilija ja aktivisti Nicole Brossard.

Biometrinen taide, kuolema, jatkuvuus, muotokuva

Hengitys: Seela Sella

Moottori, palkeet, pleksilasi, digitaalinäyttö, erikoisvalmisteinen mikropiiri, Arduino, hengityslaitteen letkua, ruskeita paperipusseja

EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelma

Taiteilijahaastattelu

8. Raimo Saarinen

Kuvitteellisen rinteen poikkileikkaus

Raimo Saarinen: Kuvitteellisen rinteen poikkileikkaus, 2022. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Raimo Saarinen (s. 1984) luo eläviä veistoksia kasveista ja maa-aineksista. Saarinen on tuonut EMMAan elementtejä luonnosta, jotka tarkemmin tarkasteltuna ovat ihmisen rakentamia ja ylläpitämiä. Teos herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon elinympäristöstämme on ihmisen muokkaamaa ja rakentamaa. Millaisia rakenteita maiseman taakse piiloutuu?

Luonto-sana on Saarisen mielestä haastava, koska se tarkoittaa niin erilaisia asioita eri ihmisille. Hän haastaakin meidät miettimään suhdettamme ympäristöömme ja sitä, miten luonto nähdään usein ihmisistä erillisenä, hallittavana resurssina. Ehkä tulevaisuudessa länsimainen ihminen pystyy näkemään toimintansa pienenä osana luontoa?

Luonto, luontokäsitys, hyötykäyttö

Kertopuu, havuvaneri, yksikomponenttinen vesieriste, kivet, juuret, hulevesiputki, kaapelisuojaputki, metalliverkko, punasavi, paperi, pellavakuitu, pigmentti, hiekka, multa, kasvit

Taiteilijan luvalla

Taiteilijahaastattelu

9.-10. Anna Ridler

9. Mosaiikkivirus ja 10. Myriadi (Tulppaaneja)

Anna Ridler: Mosaiikkivirus, 2019. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Anna Ridler (s. 1985) on taiteilija ja tutkija, joka työskentelee erilaisten tietojärjestelmien parissa. Hän tutkii erityisesti sitä, miten teknologia voi auttaa meitä ympäröivän maailman ymmärtämisessä. Installaatiossa Myriadi (Tulppaaneja) on esillä satoja taiteilijan ottamia ja käsin luokittelemia valokuvia hollantilaisista tulppaaneista. Ridler käytti samoja valokuvia luodessaan tietokantaa teokselleen Mosaiikkivirus. Hän halusi tehdä näkyväksi ihmisen tietokannan kokoamiseksi tekemän työn, jota videoteoksen tekoäly hyödyntää.

Teos Mosaiikkivirus on saanut inspiraationsa Hollannin 1630-luvun tulppaanimaniasta, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä sijoituskuplista. Teoksen nimi viittaa kukissa erilaisia värimuunnoksia aiheuttaneeseen virukseen, jonka seurauksena tulppaanisipuleiden hinnat kohosivat ennätyslukemiin ja lopulta romahtivat. Teoksessa näkyvät tulppaanien muutokset heijastavat teoksen tekohetkellä vallinnutta kryptovaluutta Bitcoinin kurssia. Taiteilija näkee kryptovaluuttojen ja tulppaanimanian välillä paljon yhtäläisyyksiä.

Tulppaanimania, tekoäly, algoritmit, tietojärjestelmät, tietokanta, kryptovaluutta

Mosaiikkivirus:
GAN-videoinstallaatio kolmella näytöllä
Kesto 30:00 min

Taiteilijan luvalla

Myriadi (Tulppaaneja):
Digitaaliset kromogeeniset vedokset, joissa käsintehtyjä merkintöjä, magneettimaali, magneetit

Taiteilijan luvalla

Anna Ridler: Myriad (Tulips), 2018. © Paula Virta / EMMA – Espoo Museum of Modern Art.

Taiteilijahaastattelu

11.-12. Stephanie Dinkins

11. Ei ainoa

Stephanie Dinkins: Ei ainoa, 2018. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Stephanie Dinkins (s. 1964) haluaa herättää keskustelua rodusta, sukupuolesta ja ikääntymisestä. Hän käyttää teoksissaan erilaisia teknologioita ja on erityisen kiinnostunut luomaan yhdenvertaisempaa teknologista tulevaisuutta. Ei ainoa on lasiveistos, jonka kanssa yleisö voi kommunikoida puhumalla ja kuuntelemalla.

Teoksessa on käytetty oppivaa tekoälyä, jolle taiteilija on syöttänyt tietoa mustan amerikkalaisen perheen elämästä useiden sukupolvien ajalta. Teoksen tekoäly on suunniteltu, koulutettu ja mukautettu rodullistettujen ihmisten näkökulmiin, jotka ovat aliedustettuina teknologia-alalla. Ajan myötä yleisön kanssa käydyt keskustelut vaikuttavat veistoksen tekoälyn tarinankerrontakykyihin, koska vuorovaikutuksen myötä sen tietokanta kasvaa ja kehittyy. Taiteilija kutsuu teosta oikukkaaksi, koska se ei ole aina puheliaalla päällä eikä keskustelu aina kulje odotusten mukaisesti.

Oppiva tekoäly, tietokanta, eriarvoistavat algoritmit, identiteetti, sukukertomukset

Lasi, syväoppiva tekoäly, tietokone, Arduino, sensoreita, elektroniikkaa

Taiteilijan luvalla

12. Keskusteluja Bina48:n kanssa: fragmentit 7, 6, 5, 2

Stephanie Dinkins: Keskusteluja Bina48 kanssa: fragmentit 7, 6, 5, 2, 2018. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Keskusteluja Bina48:n kanssa on jatkuva taideprojekti, joka sisältää sarjan videohaastatteluja Stephanie Dinkinsin ja ensimmäisen mustan sosiaalisen robotin välillä. Bina48-robotti pyrkii ajattelemaan ja tuntemaan itsenäisesti. Taiteilijan tavoitteena oli ystävystyä robotin kanssa ja saada se vastaamaan kysymykseen ”Who are your people?” (suom. muun muassa ”Mikä on sinun yhteisösi?”, ”Kenen sukua olet?”).

Tähän mennessä taiteilija ja robotti ovat keskustelleet muun muassa perheestä, rasismista, robottien kansalaisoikeuksista, tietoisuudesta, yksinäisyydestä ja Bina48:n huolesta robottiystäviensä suhteen. Heidän keskustelunsa ovat olleet yllättävän humoristisia, filosofisia ja toisinaan älyttömiä, mutta myös turhauttavia sekä taiteilijalle että robotille.

Sosiaalinen robotti, ystävyys, identiteetti

Digitaalinen video monitoreilla
Kesto 12:00 min

Taiteilijan luvalla

Taiteilijahaastattelu

13. Teemu Lehmusruusu

Parent Matter

Teemu Lehmusruusu: Parent Matter, 2018. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Teemu Lehmusruusu (s. 1981) tutkii teostensa kautta ekosysteemien ja ravintoketjujen olemassaolon edellytyksiä. Parent Matter -installaatiossa maaperän muodostumista kuvaavat 3D-animaatiot yhdistyvät ihmisen ja geologisten voimien muovaamiin luonnon materiaaleihin. Teos tarkastelee planeettamme maaperän näkymätöntä maailmaa, joka mahdollistaa maanpäällisen elämän. Lehmusruusu tuo taiteellisin menetelmin näkyväksi sen, mikä yleensä jää ihmisaisteilta piiloon kuten sienirihmastojen muutosvoiman, kasvien hengittämisen ja maaperän hienovaraiset prosessit.

Teos kutsuu meidät pohtimaan, mitä meiltä jää aistiemme rajallisuuden takia havaitsematta ja miten se vaikuttaa toimintaamme. Teoksen nimi viittaa geologiseen termiin “parent material” – maan sisäiseen lähtöaineeseen, kuten peruskallioon ja kivikerrostumiin, jotka määrittävät maaperän koostumusta. Taiteilijan mukaan maaperän voikin nähdä ihmisen vanhempana ja ruokkijana.

Maaperä, geologiset voimat, ravintoketju, teknologia

Puu, puhallettu lasi, savi, kivi, kolmijalka, projisointi

EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelma

Taiteilijahaastattelu

14. Heather Dewey-Hagborg

Vieraita visioita

Heather Dewey-Hagborg: Vieraita visioita, 2013. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Heather Dewey-Hagborg (s. 1982) on taiteilija, tutkija ja biohakkeri, joka käyttää tieteellistä tutkimusta ja teknologiakritiikkiä taiteessaan. Vieraita asioita -teosta varten Dewey-Hagborg keräsi New Yorkin kaduilta ja julkisista tiloista tuntemattomien jättämiä jälkiä kuten hiuksia ja tupakantumppeja. Keräämänsä materiaalin sisältämän DNA:n pohjalta hän loi 3D-tulostettuja muotokuvaveistoksia.

Teos kiinnittää huomiota rikosten selvittämisessä joissakin maissa käytettyyn DNA-menetelmään, joka hyödyntää fenotyypin eli ilmiasun määritystä. Luotettavan kasvokuvan luominen DNA:sta on epävarmaa, mutta menetelmällä voi todennäköisesti saada selville esimerkiksi ihon, silmien ja hiusten värin tai nenän muodon. Taiteilija ei kuitenkaan pidä menetelmää riittävän tarkkana ja puolueettomana käytettäväksi rikostutkinnassa ja näkee myös uhkakuvan, jossa sitä voidaan hyödyntää biologisen valvonnan välineenä.

 

Biohakkeri, DNA, fenotyyppi, biologinen valvonta

Löydettyä geneettistä ainesta, erikoisvalmistettu tietokoneohjelma, 3d-tulosteita, dokumentaatio ja videodokumentaatio: kesto 4:17 min

Fridman Gallery

Taiteilijahaastattelu

16. Lu Yang

Lu Yangin harhainen mandala

Lu Yang: Lu Yangin harhainen mandala, 2015. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Videoteos seuraa Lu Yangin sukupuolettoman 3D-avattaren rituaalista matkaa hahmon syntymisestä sen eri vaiheisiin ja lopulta kuolemaan. Avatar käy läpi useita ruumiillisia ja henkisiä muutoksia ilmaisemalla itseään tanssien, ikään kuin yrittäen liikkeen avulla ylittää normaalin tietoisuuden. Avattaren päätä ympäröi aivojen stimulaatiosta ja manipuloinnista peräisin oleva kehikko, joka muuntuu lopulta sädekehäksi. Lopussa hahmo kuolee ja päätyy arkkuun, joka kuljetetaan pois psykedeelisessä temppeliä muistuttavassa ajoneuvossa.

Lu Yang on ottanut vaikutteita teoksen kuvastoon tiibetinbuddhalaisuudesta ja videopeleistä. Teos törmäyttää yhteen eri uskontoja, neurotieteitä ja scifiä pohtien ihmisen tietoisuuden ja mielen rajoja. Samalla se tuo esiin digitaalisen ihmisen, joka voi valita identiteettinsä lukuisista tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Scifi, neurotiede, tietoisuus, rituaalit, identiteetti, keho, avatar

Video
Kesto 16:27 min

Taiteilijan luvalla

17. Sougwen Chung

Assembly Lines

Sougwen Chung: Assembly Lines, 2022. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Taiteilija ja tutkija Sougwen Chung (s. 1985) on ihmisen ja koneen yhteistyötä tutkivan taiteen edelläkävijä. Performansseissaan Chung piirtää ja luo taidetta yhdessä eri-ikäisten D.O.U.G. (Drawing Operations Unit: Generation 1−5) -robottien kanssa.

EMMAa varten suunnitellussa teoksessa Chung on käyttänyt uusia Drawing Operations Unit: Generation 5 (D.O.U.G 5) -robotteja. Performanssin aikana nämä uuden sukupolven robotit hyödyntävät taiteilijan päivittäisestä meditaatioharjoituksesta nauhoitettua tietoa. Chung toteutti installaation maalaukset performanssissa yhdessä robottien kanssa näyttelyn avajaisten yhteydessä. Tilassa on nähtävillä videodokumentaatio performanssista.

Robotiikka, piirtäminen koneen kanssa, performanssi

Teoksen tuotantoa on tukenut Saastamoisen säätiö ja Studio Scilicet.

Tilateos (maalaus, robotiikka, tekoäly, performanssi)
ja elokuva performanssista.

Taiteilijan luvalla

Taiteilijahaastattelu

18.-20. Agnieszka Kurant

18. Postfordiitti nro 6, Postfordiitti nro 7 ja Postfordiitti nro 8

Agnieszka Kurant: Postfordiitti nro 6, Postfordiitti nro 7 ja Postfordiitti nro 8, 2020 –2022. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Agnieszka Kurant (s. 1978) on tehnyt Postfordiitti-teokset yhdistämällä kiviin geologisia muodostelmia muistuttavia automaalin kerrostumia, joita kutsutaan fordiiteiksi tai Detroitin akaateiksi. Nämä jähmettyneet kerrostumat syntyivät vuosien kuluessa yhdysvaltalaisissa autotehtaissa, kun autoja ruiskumaalattiin. Nykyisin autoteollisuus on pitkälti automatisoitunut ja ulkoistettu merten taakse ja esikaupunkeihin. Entisten autotehtaiden työntekijät ovat löytäneet vanhoista tehtaista fordiitteja, joita voidaan leikata ja hioa, ja joista voidaan valmistaa koruja. Niistä on tullut harvinaisia ja arvokkaita.

Kurant ostaa fordiittien kappaleita entisistä autotehtaista ja luo niistä kuvitteellisia kivimuodostelmia. Fordiitit voidaankin nähdä eräänlaisina moderneina fossiileina, jotka heijastavat ihmisen toiminnan vaikutuksia. Teossarja on osa Kurantin taiteellista analyysiä, jossa hän tutkii arvon muodostumista kapitalistisessa järjestelmässä sekä muuttuvaa työn käsitettä.

Fossiili, geologia, kapitalismi, talouskupla

Kivettynyt emalimaali, epoksi, rauta, kivijauhe

Taiteilijan ja Tanya Bonakdar -gallerian luvalla

19. Ilmaoikeudet 7

Agnieszka Kurant: Ilmaoikeudet 7, 2021. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Agnieszka Kurantin Ilmaoikeudet 7 -teos viittaa talouden mekanismien ominaisuuksiin. Meteoriittia muistuttava leijuva kivi on kuin osakemarkkinoiden tai kiinteistöjen hintakupla: se näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa systeemi on hyvin hauras, ja saattaa puhjeta vakavin seurauksin. Isoissa metropoleissa puhutaan myös ilmaoikeuksista, joilla tarkoitetaan kiinteistön yllä olevan tilan arvoa, vaikka se on kirjaimellisesti pelkkää ilmaa. Samalla spekuloidaan, miten ulkoavaruudessa sijaitsevien asteroidien maaperän rikkauksiin pääsisi käsiksi.

Kapitalismi, talouskupla

Kivijauhe, vaahto, puu, sähkömagneetteja, erikoisvalmistettu jalusta

Taiteilijan ja Tanya Bonakdar -gallerian luvalla

20. Kemikaalitarha

Agnieszka Kurant: Kemikaalitarha, 2021. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Kurantin Kemikaalitarha-teos koostuu kristallimaisista rakenteista, jotka muistuttavat kasveja. Ne on tehty sekoittamalla elottomia kemikaaleja – metallien suoloja, joita käytetään myös tietokoneita valmistettaessa – natriumsilikaatin kanssa. Samojen metallien suoloilla on todennäköisesti ollut tärkeä rooli elämän syntymisessä, kun ne miljardeja vuosia sitten purkautuivat syvänmeren pohjasta maan pinnalle. Teos viittaa myös oman aikamme ekologisiin uhkiin digitalisoitumisen vaatiessa kasvavassa määrin mineraaliluonnonvaroja. Niiden teollinen louhinta häiritsee ympäristöä ja kokonaisia ekosysteemejä.

Vaikka teoksessa on kyse elottomista mineraaleista, ne reagoivat ympäristön mikrovärähtelyyn. Näin teos muuttuu ajan kuluessa. Kurant tutkii digitaalisten ja biologisten ilmiöiden välistä suhdetta. Häntä kiinnostaa se, kuinka orgaaniset ja epäorgaaniset aineet voidaan järjestää aina uudelleen erilaisiksi epävakaiksi muodoiksi.

Yhteistyössä tohtori Magdalena Osialin (Varsovan yliopisto) kanssa.

Mineraalit, kemikaalit, elämän synty, digitalisaatio, ympäristöuhka

Natriumsilikaatti, kupari-, nikkeli-, koboltti-, kromi-, mangaani-, rauta- ja sinkkisuoloja, lasiakvaario

Taiteilijan ja Tanya Bonakdar -gallerian luvalla

Taiteilijahaastattelu

21. Jakob Kudsk Steensen

HENKIIN HERÄTETTY

Jakob Kudsk Steensen: HENKIIN HERÄTETTY, 2018–19. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Jakob Kudsk Steensenin (s. 1987) teos koostuu kerronnallisista videoista, äänimaisemasta, fyysisestä installaatiosta sekä virtuaalilasien kautta koettavasta osuudesta. Teoksen lähtökohtana on toiminut Havaijin saariryhmään kuuluvan Kaua’i-saaren kauainkiharapyrstö-nimisen linnun soidinhuuto, jonka taiteilija löysi Youtubesta. Kauainkiharapyrstö kuoli sukupuuttoon tiettävästi vuonna 1987 saaren elinympäristön muuttuessa ihmisen toiminnan seurauksena linnulle mahdottomaksi.

Digitaalisen puutarhurin tavoin taiteilija on kerännyt ja istuttanut valtavan määrän kasvillisuutta algoritmien avulla, ja elvyttänyt linnun ja sen alkuperäisen elinympäristön. Samalla hän pureutuu ihmisen tekojen peruuttamattomiin vaikutuksiin luonnossa. Vaikka teoksessa hyödynnetään esimerkiksi virtuaalitodellisuutta, taiteilijan tavoitteena on häivyttää teknologia ja käyttää sitä välineenä vahvistamaan kehollista kokemusta teoksen sisällöstä. Virtuaalitodellisuus toimii hänelle myös tehokkaana keinona hidastaa aikaa.

Algoritmit, virtuaalitodellisuus, digitaalinen puutarhanhoito, uhanalaiset lajit

Videot:
Saapuminen 10:30 min
Parittelukutsu 3:25 min
Hyönteisloukku 5:45 min

Erityiset kiitokset New Yorkin American Museum of Natural Historylle tilaisuudesta käyttää museon ornitologista arkistoa, sekä Cornell Lab of Ornithologylle ja Macaulay Librarylle

HENKIIN HERÄTETTY on saanut tukea Tanskan Statens Kunstfondilta, Bikuben-säätiöltä, Harvestworksilta, Mana Contemporarylta ja Artist Alliancelta.

Taiteilija, tuottaja ja pääohjelmoija: Jakob Kudsk Steensen
Säveltäjä, musiikillinen johtaja: Michael Riesman
Osatuottaja: Toke Lykkeberg Nielsen and Tranen Contemporary Art Center
Tekninen musiikillinen johtaja, audio-ohjelmoija: Jerry Smith
Hahmojen optimointi: Jeremy Thompson, 2Nstudio
Ohjelmointiassistentti ja audiovuorovaikutus: Todd Bryant, 2Nstudio
Kertoja: Michael Silberblatt
Haastattelu- ja tutkimuskonsultti: Douglas H. Pratt
Linnunlaulun visualisointi: Andy Thomas
Tutkimusassistentti: Jazia Hammoudi

Virtuaalitodellisuus- ja videoinstallaatio

Taiteilijan luvalla

Taiteilijahaastattelu

22. Brandon Lipchik

Brandon Lipchik, maalauksia, 2019–21. © Paula Virta / EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

Brandon Lipchik (s. 1993) luonnostelee aiheensa ensiksi tietokoneella 3D-maailmassa ja siirtää ne sitten käsin maalaten kankaalle. Maalausten kohteet on esitetty samanaikaisesti useasta eri perspektiivistä. Ne tuovat etäisesti mieleen 1980-luvun varhaisten tietokoneanimaatioiden ja musiikkivideoiden estetiikan, toisaalta valo- ja värikylläisen kalifornialaisen maalausperinteen.

Teosten aiheet sijoittuvat Hollywoodin luoman amerikkalaisen unelman kuvastoon, lähiöiden siisteille nurmikentille ja uima-altaisiin. Maalausten miesoletetut kisailevat keskenään, hoitavat puutarhaa tai loikoilevat altaassa peilaten itseään tai kuvaten toisiaan. Uima-altaat ovatkin Lipchikin maalauksissa itsetutkiskelun intiimejä paikkoja, joiden ympärille viritetyt tarinat pohtivat luokkaa, identiteettiä, seksuaalisuutta ja ekologiaa.

Identiteetti, keho, digitaalisuus, seksuaalisuus

 

Poreallaskatse
2021
Öljy ja akryyli kankaalle
Yksityiskokoelma

Elizabeth Taylorin kuvajainen
2021
Öljy ja akryyli kankaalle
Yksityiskokoelma

Ylikasvaneiden kasvien uudelleenistutus
2020
Öljy ja akryyli kankaalle
Yksityiskokoelma

Puutarhuri
2019
Öljy ja akryyli kankaalle
Miettinen Collection, Berliini – Helsinki

Miekat putoavat tuntemattomilla poluilla
2020
Öljy ja akryyli kankaalle
Miettinen Collection, Berliini – Helsinki

Kuvaussessio altaassa
2021
Öljy ja akryyli kankaalle
X-museo, Peking

Sadesuihku
2021
Öljy ja akryyli kankaalle
X-museo, Peking

Taiteilijahaastattelu

Rakkaussimulaatio EVE: Vedenhenget

Sukella sisään virtuaalimaailmaan ja herätä sisäinen vedenhenkesi. Jaa pieni hetki tutun tai tuntemattoman kanssa ja anna ilon pisaroida! Vedenhenget on kahden hengen vuorovaikutteinen kohtaaminen virtuaalisessa vesimaailmassa. Pääset ikimeren piiriin pukemalla virtuaalilasit.

Rakkaussimulaatio EVE: Vedenhenget on Eero Tiaisen ja työryhmä EVE:n virtuaalitodellisuusteos ihmisten välisestä kohtaamisen voimasta. EVE-työryhmässä tekoälytutkijat ja metaverse-taiteilijat kehittävät rakkausalgoritmeja virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn maailmassa. EVEä on kehitetty jo vuodesta 2017, muun muassa yhteistyössä Aalto yliopiston kanssa. Maaliskuussa 2023 Rakkaussimulaatio EVE toteutetaan kokoillan VR-teatteriesityksenä Espoon Kaupunginteatterissa.

Vedenhenget on koettavissa perjantaisin klo 17−19, lauantaisin klo 13−16 ja sunnuntaisin klo 13−16. Kesto noin 5 minuuttia. Ilmoittaudu henkilökunnalle paikan päällä. Kokemus soveltuu yli 7-vuotiaille. Muina aikoina olet tervetullut rentoutumaan huoneessa olevien Syli-istuimien pehmeydessä.

Taiteellinen johtaja: Eero Tiainen
Tuottaja: Inna Huttunen
VR-suunnittelija: Iikkamatti Hauru
Ohjelmoijat: Mikko Honkanen, Rongzhi Liu, Michael Jelbart
AI-ohjelmoija: Evelin Jalonen
Avustava VR ohjelmoija: Maciej Tomaszewski
Äänisuunnittelijat: Iikkamatti Hauru, Matias Harju
Läheisyysohjaaja: Juuso-Matias Maijanen
Tuotanto: Avatar’s Journey ja Espoon Kaupunginteatteri
Yhteistyökumppanit: Helsinki XR Center, MAGICS infrastructure, Aalto yliopisto, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen Edistämiskeskus

Syli-istuimien suunnittelu ja tuotanto: Maria Jännes, Maria Vähäsarja.

Sanasto

Algoritmi
Ihmisen keksimä yksityiskohtainen kuvaus tai ohje, jonka avulla tehtävä suoritetaan. Esimerkiksi tietokone suorittaa sille annetut ohjeet listan mukaisessa järjestyksessä. Algoritmit voivat olla todella monimutkaisia ja sisältää miljoonia rivejä ohjeita.

Avatar
Hahmo, joka edustaa käyttäjää virtuaalimaailmassa esimerkiksi tietokonepelissä.

Biohakkeri
Henkilö, joka haluaa edistää terveyttä ja suorituskykyä käyttämällä erilaisia teknisiä välineitä, joilla esimerkiksi mitataan itsestä erilaisia arvoja. Biohakkeri kerää tietoa muun muassa syömisestään ja nukkumisestaan ja mittauttaa esimerkiksi tulehdustasojaan, vitamiinitasojaan tai geeniperimäänsä.

Biometria
Teknis-tieteellinen ala, jossa kehitetään yksilöiviä, ihmisen fysiologiaan perustuvia tunnistamistapoja kuten sormenjälkitunnistaminen.

DNA
Lyhenne sanasta deoksiribonukleiinihappo. Molekyyli, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin. Kun eliö lisääntyy, materiaali kopioituu ja siirtyy jälkeläiselle.

Fenotyyppi
Yksilön ilmiasu, joka on kaikkien havaittavien ominaisuuksien yhdistelmä, joka muodostuu perimän ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

GAN
Generative Adversial Network eli toisiaan kirittävät keinotekoiset neuroverkot.
Koneoppimisalgoritmi, joka oppii opetusmateriaalin pohjalta luomaan kuvia, jotka näyttävät samalta kuin opetuksessa käytetty materiaali, kuitenkaan kopioimatta sitä suoraan. GANissa kriitikkoneuroverkko ohjaa tuottajaneuroverkon tuloksia paremmiksi ilman ihmisen apua.

Koneoppiminen
Tekoälyn osa-alue ja laaja algoritmiperhe, jossa pyrkimys on opettaa tietokone suorittamaan monimutkaisia päättelytehtäviä esimerkkejä hyödyntäen. On esimerkiksi äärimmäisen vaikeaa keksiä algoritmia, joka tunnistaisi, onko kuvassa kissa. Koneoppimismenetelmät kiertävät tämän ongelman: algoritmin toimintaa säätelee suuri määrä ”vipuja”, joiden oikeat asennot haetaan opetusvaiheessa, jossa sille näytetään kuvia kissoista ja ei-kissoista.

Kryptovaluutta
Kryptografiaan eli salauskirjoitustekniikkaan perustuva digitaalisessa muodossa oleva valuutta. Kryptovaluuttoja on tällä hetkellä tuhansia erilaisia.

Metaversumi
Engl. metaverse. Verkosto, joka koostuu useista sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistavista 3D-virtuaalimaailmoista.

Neurotiede
Tieteenala, joka tutkii hermoston toimintaa ja rakennetta. Monitieteinen ala, johon kuuluu muun muassa kognitiivinen psykologia, tietojenkäsittelytiede, tilastotiede ja lääketiede.

Neuroverkosto
Koneoppimisalgoritmi, joka karkeasti matkii ihmisen ja muiden eläinten aivojen toimintaa laskennallisilla hermosoluilla eli neuroneilla, jotka ovat kytkeytyneitä toisiinsa ja mahdollistavat monimutkaisten ongelmien ratkaisun.

Sosiaalinen robotti
Robotiikan ala, jossa robotti on vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa.

Tekoäly
Engl. Artificial Intelligence eli AI. Tekoälyksi voidaan kutsua ohjelmistoa, joka kykenee suorittamaan tehtäviä monimutkaisessa ympäristössä ilman jatkuvaa ohjausta ja parantaa itsenäisesti suorituskykyään.

Tietojärjestelmä
Tiedoista, tietoja käsittelevistä ihmisistä, tietojenkäsittelylaitteista, tiedonsiirtolaitteista, ohjelmistoista ja tietojenkäsittelysäännöistä koostuva järjestelmä. Monitahoisempi käsite kuin tietokoneohjelmisto.

Virtuaalitodellisuus
Engl. Virtual Reality eli VR. Keinotodellisuus, joka on luotu tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla. Virtuaalitodellisuus voi perustua todelliseen maailmaan tai keksittyyn. Siinä voidaan käyttää visuaalisen materiaalin lisäksi myös muita aistiärsykkeitä kuten simuloitua äänimaailmaa tai tuntoaistiin perustuvia liikeärsykkeitä.