Jaakko Mattila: nimeämätön, 2014 © Ari Karttunen / EMMA
Jaakko Mattila: nimeämätön, 2014 © Ari Karttunen / EMMA

22.08.2014 - 02.11.2014

Jaakko Mattila

Oulussa vuonna 1976 syntyneen, nykyisin Helsingissä asuvan Jaakko Mattilan näyttely avaa EMMAn uuden Areena-näyttelytilan. Näyttely toteutetaan yhteistyössä pohjoisen taiteilijoita tukevan Kari Huhtamon Taidesäätiön kanssa.

Jaakko Mattila on opiskellut kuvataiteita Englannissa The Surrey Institute of Art & Design University Collegessa vuosina 1998–2001 ja suorittanut Bachelor of Arts with Honors in Fine Arts -tutkinnon. Hän on toiminut aktiivisesti ulkomailla, mm. Japanissa ja Englannissa. Suomalaiseen maalausperinteeseen hän onkin tutustunut vasta myöhemmin ja säilyttänyt siitä poikkeavan oman tyylinsä.

Teoksissaan Mattila käyttää monia eri tekniikoita: öljyväri- alkydi- ja vesivärimaalausta, grafiikkaa, kuvanveistoa, kollaaseja ja installaatioita. Myös teosten koko vaihtelee pienimuotoisesta monumentaaliseen.

Mattilan mukaan hänen teoksensa eivät esitä eivätkä pyri sanomaan mitään erityistä. Ne eivät liioin ole sidottuja mihinkään aikaan eivätkä paikkaan. Mattila tosin myöntää, että EMMAn näyttelyssä museoarkkitehtuuri on inspiroinut häntä. Teoksissa usein esiintyviä muotoja ovat pallot, kuutiot ja spiraalit, joista syntyy liikkeen ja tilan vaikutelmia. Kuvat ovat monitulkintaisia – niissä voi nähdä palan mikro- tai makrokosmosta. Kuviot maalauksen pinnassa näyttävät vuorotellen tulevan liki tai loittonevan katsojasta. Mattila hyödyntää myös painovoimaa ja antaa valuvan maalin muodostaa erilaisia kuvioita, eräänlaisia abstrahoituja maisemia.

EMMAn näyttelyn teemana on väri ja sävy yhdistettynä primitiivisyyteen. Kolmen öljymaalauksen sarja Sininen, Punainen ja Keltainen muodostuu pääväreistä. Uusimmassa, toistaiseksi vielä nimeämättömässä öljymaalauksessa on värejä yhdistelemällä saatu aikaan yli tuhat uniikkia väriä. Harmaasävyinen alkydimaalaus puolestaan ilmentää pikemminkin värin negaatiota.

Mattila on vuosikaudet ottanut talteen maalauspaletista irti raaputtamansa kuivuneet maalihippuset. Niistä hän installoi näyttelytilan lattialle ”pointillistisia maalauksia”, jotka ovat toteutettavissa samasta materiaalista yhä uudelleen ja uudelleen. Myös grafiikan koevedokset päätyvät osaksi suoraan seinälle toteutettavaa kollaasia. Materia jatkaa kiertoaan pyrkien kohti uutta, harmonista muotoa.

Yhteistyössä Kari Huhtamon Taidesäätiön kanssa.