EMMAssa käytetyssä saven ja kiven sekoituksessa on suomalaisia kiviaineksia sekä Vihdissä sijaitsevan tuotantopaikan läheltä löytynyttä punasavea. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti seoksessa on myös muista kohteista ylijääneitä savi- ja kivimassoja. Seoksen sävy on saatu sekoittamalla siihen Kalannin harmaata graniittia ja kimröökiä eli nokea.  

Savibetonimassan kaikki ainesosat voi käyttää uudelleen. Veden avulla kovan materiaalin saa uudelleen muotoiltavaksi. Näin ei synny jätettä, vaan materiaalit kiertävät. Savibetonin materiaalit eivät sisällä kemikaaleja, vaan ne ovat täysin luonnonmukaisia. Sen hiilipäästöjen lasketaan olevan alle 4 % normaalin, nykyisin käytössä olevan betonin päästöistä.  

Savi hengittävänä materiaalina tasapainottaa ilman kosteutta ja lämpötilaa. Seinissä sen huokoisella pinnalla voidaan luoda tilaan miellyttävämpää akustiikkaa. Tutkimuksissa on havaittu, että savella voi olla myös ilmaa puhdistava vaikutus.  

Massiivisavirakentaminen on ikivanhaa ja sitä on tehty maailmanlaajuisesti. Sen materiaalit ovat silti hyvin paikallisia ja tekniikka yksikertainen. Materiaalit saadaan luonnosta eikä savibetonin tekeminen vaadi paljon energiaa vaativia prosesseja, kuten polttamista.   

Savesta on rakennettu tällä metodilla tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Euroopassa savibetonirakentaminen yleistyi, kun 1700-luvun lopussa kaupunkien ja laivojen rakentaminen oli kuluttanut paljon puuta metsistä. Savea oli saatavilla ja se oli edullista. Silloin rakennustapa saavutti myös Suomen ja Skandinavian. Massiivisavesta rakennettuja rakennuksia on säilynyt Suomessa 1700-luvun lopulta. Tiettävästi vanhin, yhä käytössä oleva rakennus on Strömforsin ruukin majatalo Ruotsinpyhtäällä, joka valmistui 1784. 

Suuret, puiset tasot näyttelytilassa on tehty talvella 2022 kaadetuista lehtikuusista, jotka ovat kasvaneet Punkaharjulla sijaitsevassa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsässä.  

Lehtikuusi kuuluu mäntykasvien heimoon. Ne kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla, viileillä ja lauhkeilla alueilla. Lehtikuusi ei kasva tai leviä meillä luontaisesti, vaan Suomessa sijaitsevat lehtikuusimetsät on istutettu. Tutkimusmetsässä kasvaa seitsemää eri lehtikuusilajia. Siperian- ja euroopanlehtikuusi kasvaa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan 20 % nopeammin kuin kotimainen kuusi. Ne menestyvät erityisesti Punkaharjulla, missä ne kasvavat niille suotuisassa, rehevässä maaperässä ja runsaassa valossa.  

Tasoissa käytetyt lehtikuuset ovat arviolta noin 100 vuotta vanhoja. Ne ovat sahattu ensimmäistä kertaa parruiksi keväällä -22, sitten kuivattu koneellisesti useamman kuukauden ajan n. 12% kosteuteen ja lopuksi vielä sahattu toiseen kertaan, jolloin kuivauksessa syntynyt vääntyminen on suoristettu. Toisen sahauksen jälkeen tukit on koneistettu 5-akselisella CNC-koneella haluttuun muotoon. Kone pystyy sellaiseen tarkkuuteen, mihin ihmiskäsi- tai silmä ei pysty. Siitä huolimatta puu elää vielä ympäröivien olosuhteiden vaikutuksesta ja siihen syntyy esimerkiksi halkeamia.  

Sahauksen ja höyläämisen tuotteena syntynyt ylijäämä käytetään tasot valmistaneessa puusepänliikkeessä kokonaan. Hukkapalaloista tehdään pienempiä esineitä. Lopulta materiaali päätyy polttopuuksi tai poltettaviksi briketeiksi. Roskaksi ei päädy käytännössä mitään näissä kalusteissa käytettyä puuta.