EMMAssa käytetyssä saven ja kiven sekoituksessa on suomalaisia kiviaineksia sekä Vihdissä sijaitsevan tuotantopaikan läheltä löytynyttä punasavea. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti seoksessa on myös muista kohteista ylijääneitä savi- ja kivimassoja. Seoksen sävy on saatu sekoittamalla siihen Kalannin harmaata graniittia ja kimröökiä eli nokea.  

Savibetonimassan kaikki ainesosat voi käyttää uudelleen. Veden avulla kovan materiaalin saa uudelleen muotoiltavaksi. Näin ei synny jätettä, vaan materiaalit kiertävät. Savibetonin materiaalit eivät sisällä kemikaaleja, vaan ne ovat täysin luonnonmukaisia. Sen hiilipäästöjen lasketaan olevan alle 4 % normaalin, nykyisin käytössä olevan betonin päästöistä.  

Savi hengittävänä materiaalina tasapainottaa ilman kosteutta ja lämpötilaa. Seinissä sen huokoisella pinnalla voidaan luoda tilaan miellyttävämpää akustiikkaa. Tutkimuksissa on havaittu, että savella voi olla myös ilmaa puhdistava vaikutus.  

Massiivisavirakentaminen on ikivanhaa ja sitä on tehty maailmanlaajuisesti. Sen materiaalit ovat silti hyvin paikallisia ja tekniikka yksikertainen. Materiaalit saadaan luonnosta eikä savibetonin tekeminen vaadi paljon energiaa vaativia prosesseja, kuten polttamista.   

Savesta on rakennettu tällä metodilla tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Euroopassa savibetonirakentaminen yleistyi, kun 1700-luvun lopussa kaupunkien ja laivojen rakentaminen oli kuluttanut paljon puuta metsistä. Savea oli saatavilla ja se oli edullista. Silloin rakennustapa saavutti myös Suomen ja Skandinavian. Massiivisavesta rakennettuja rakennuksia on säilynyt Suomessa 1700-luvun lopulta. Tiettävästi vanhin, yhä käytössä oleva rakennus on Strömforsin ruukin majatalo Ruotsinpyhtäällä, joka valmistui 1784. 

Suuret, puiset tasot näyttelytilassa on tehty lehtikuusista. Ne olivat kasvaneet Punkaharjulla sijaitsevassa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsässä arviolta satavuotiaiksi. Vanhat rungot eivät sopeutuneet nykyajan nopeatempoisiin tuotantoaikatauluihin. Tasoihin käytetty puu on jatkanut hitaasti asettumistaan uuteen muotoon ja ilmanalaan: ne ovat vääntyneet ja halkeilleet. Tasojen vääntymisestä huolimatta esineet ovat turvassa. Museon henkilökunta seuraa puun elämistä ja tekee tarvittaessa muokkauksia esillepanoihin. 

Lehtikuuset sahattiin ensimmäistä kertaa parruiksi keväällä 2022. Niitä kuivattiin koneellisesti useamman kuukauden ajan noin 12% kosteuteen. Syyskesällä ne sahattiin taas, ja kuivauksessa syntyneet vääntymät suoristettiin. Parrut käsiteltiin CNC-koneella haluttuun muotoon. Tasot rakennettiin parruista marraskuussa 2022 noin kahdeksan kuukautta puiden kaatamisesta. Digitaalisesta tarkkuudesta välittämättä puu jatkoi sopeutumistaan museon olosuhteisiin. Vääntymistä ja halkeamia alkoi näkyä jo muutaman kuukauden kuluttua tasojen asentamisesta. 

Lehtikuusi kuuluu mäntykasvien heimoon. Ne kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla, menestyvät rehevässä maaperässä ja runsaassa valossa. Lehtikuusi ei kasva tai leviä Suomessa luontaisesti, vaan täällä sijaitsevat lehtikuusimetsät on istutettu. Lehtikuusi kasvaa Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 20 % nopeammin kuin kotimainen kuusi.  

Sahauksen ja höyläämisen tuotteena syntynyt ylijäämä käytettiin tasot valmistaneessa espoolaisessa puusepänliikkeessä kokonaan.