Pitkäaikaislainojen historia ulottuu aikaan ennen EMMAa ja Espoon kaupunkia. Kun Espoo oli vielä kunta ja kauppala, taidetta hankkivat toimielimet kuten kansakoululautakunta ja kulttuurilautakunnan kuvataidejaosto. Taidetta hankittiin espoolaisia varten. Tuo 1950-luvulta karttunut teoskokonaisuus on EMMA-kokoelman perusta.

Kuvassa näkyviä identtisiä Erkki Kuloveden Klarinetinsoittaja-litografioita on kuulunut EMMA-kokoelmaan vähintään kuusi kappaletta, jotka Espoon kansakoululautakunta hankki 1950-luvulla jaettavaksi kansakoulujen seinille. Viimeisimpänä niistä on konservoitu Tuomarilan koulussa vuosikymmeniä sijoitettuna ollut Klarinetinsoittaja, joka palaa uuteen, peruskorjattuun koulurakennukseen vuonna 2021.

 
Taideteoksen pitkäaikaislaina on kuin pienoisnäyttely. Teosvalintoihin vaikuttavat monet tekijät ja lopullisen päätöksen tekee museon kuraattori. Lainaaja, kuten terveyskeskus tai päiväkoti, voi kuitenkin esittää toiveita sisällöstä ja päästä siten vaikuttamaan teosvalintoihin.

Pitkäaikaislaina on monivaiheinen prosessi. Aluksi kuraattori tutustuu lainapaikan tiloihin. Olosuhteet eivät ole samanlaiset kuin museossa, mikä on otettava huomioon teosvalintoja tehdessä. Esimerkiksi suora auringonvalo on haitallista useille teoksille ja teokset eivät voi olla liian lähellä ruokailutiloja tai käytävien oviaukkoja: kahvitahrat tai kahvaniskut eivät ole teokselle eduksi. Lainattuja teoksia koskevat siis samat säännöt kuin museotiloihin sijoitettuja. Hyvin kohdeltu taide säilyy jälkipolville sellaisena kuin taiteilija on sen tarkoittanut.

Ennen sijoitusta teoksia käydään katsomassa digitaalisen kokoelmatietokannan lisäksi varastossa, jotta hahmotetaan teosten koko, värit ja kunto.

 
Tilan hahmotuttua kuraattori koostaa kokoelmissa vapaana olevista teoksista muodostetun harkitun kokonaisuuden. Museon konservaattori tarkastaa valittujen teosten kunnon ja tekee tarvittavat konservointitoimenpiteet. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi teoksen puhdistamista tai teoksen vaurioiden korjaamista. Konservaattori vastaa siitä, että teos säilyy mahdollisimman lähellä sen alkuperäistä kuntoa. Siksi hän ohjeistaa myös teoksen suojauksessa. Maalaus saatetaan esimerkiksi kehystää teosturvallisuuden tähden ja veistokselle voidaan rakentaa tukeva jalusta.

Konservoinnin tarve määrittyy teoksen kunnon mukaan. Kuvassa teokselle suoritetaan konservoinnin perustoimenpidettä, pintapuhdistusta, jossa teoksen ajan saatossa kertynyt pöly ja lika poistetaan maalipinnan päältä. Kuvassa konservoidaan Birger Carlstedtin Andamento-maalausta vuodelta 1955.

 
Kun teokset ovat valmiita lähtöön, museomestarit pakkaavat teokset turvallisesti kuljetusta varten. Taidekäsittelyn ammattilaisina he huolehtivat myös teosten ripustamisesta. Lopulta teosten yhteyteen kiinnitetään teoskyltit, joista taiteilija, teosnimi ja teoksen valmistumisvuosi käyvät kiinnostuneelle katsojalle selväksi.

Museomestarit ripustavat teokset turvalliselle, mutta katsojan silmille miellyttävälle korkeudelle. Kuvassa ripustetaan kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän seinälle Birger Carlstedtin teosta Andamento (1955).

 
Pitkäaikaislainan päättyessä edellä kuvattu prosessi käydään läpi lopusta alkuun ja teos siirtyy odottamaan seuraavaa esillepanoaan varastoon.

Lue myös juttu Espoon Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän taidevalinnasta.