Morro d´Alban maalaiskylässä lähellä Anconaa Keski-Italiassa syntynyt Cucchi on itseoppinut taiteilija jolle runous oli aluksi kuvataidetta tärkeämpää. 1970-luvun jälkipuoliskolla Cucchi muutti Roomaan, jätti väliaikaisesti runouden ja keskittyi kuvataiteisiin. Roomassa Cucchi tutustui muihin taiteilijoihin, mm. Sandro Chiaan, Francesco Clementeen, Mimmo Paladinoon ja Nicola De Mariaan, joiden kanssa hän oli läheisessä yhteistyössä.

Italialainen kriitikko Achille Bonito Oliva alkoi kutsua tämän uuden sukupolven taidetta transavantgardeksi 1979. Transavantgarde tarkoitti hänen mukaansa avantgarden ylittävää, sen tuolla puolen olevaa. Sen keskeisiä pyrkimyksiä olivat maalauksellisuuden, yksilöllisyyden ja tunneperäisyyden korostaminen sekä viittaukset kulttuuriseen perimään.

1980-luvulta lähtien Enzo Cucchi on saavuttanut kansainvälistä huomiota omaperäisillä teoksillaan, joissa hän yhdistää ja sulattaa toisiinsa figuratiivisia ja abstrakteja, selkeästi esittäviä ja symbolisia, vihjailevia elementtejä. Suurikokoisissa maalauksissaan hän jäsentää kuvapintaa avarana tilana ja samalla rakentaa myös itse maalauksista suuria väreistä hehkuvia arkkitehtonisia tiloja. Teosten kuva-aiheet, hevoset, talot, puut, silmät, pääkallot, ihmishahmot, ovat kuin henkistyneitä merkkejä, symboleja, jotka viittaavat sekä nykyhetkeen että klassisiin, perinteisiin aiheisiin.

Cucchi ei halua selitellä teoksiaan tai niiden kuva-aiheita, vaan jättää tulkinnan kokonaan katsojalle.

EMMAn näyttelyssä on 75 maalausta, 9 piirustusta ja 8 veistosta. Kahta lukuunottamatta työt tulevat Galerie Bruno Bischofbergeristä Zürichista.

Suomessa Cucchilla on aikaisemmin ollut gallerianäyttely Helsingissä 1990 ja suuri piirustuksista koostuva näyttely Sara Hildénin taidemuseossa 1995.