Martti Aiha: Sininen kaaos (yksityiskohta), 1990, EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelma
Martti Aiha: Sininen kaaos, 1990, EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelma

18.06.2008 - 31.08.2008

Puu veistäjän käsissä

Vaivaisukko, puuvene, löylykiulu, rukinlapa, tuohivirsut, kaarnalaiva, pajupilli. Puun työstäminen – tavalla tai toisella – kuuluu suomalaiseen, sukupolvelta toiselle siirtyneeseen perinteeseen kuin vihta juhannussaunaan.

Tämän päivän suomalaisten kuvanveistäjien käsissä puuveiston perinne elää vahvempana kuin ehkä koskaan ennen. Puu on vietellyt pauloihinsa yhä nuorempia taiteilijoita, niin miehiä kuin naisia, joista jokainen työstää monipuolista, kiehtovaa materiaalia omalla persoonallisella tavallaan.

Puu veistäjän käsissä -näyttely tuo katsottavaksi suomalaisen puunveistotaiteen moninaisine vivahteineen. Professori Leena Peltolan kokoamassa, Suomen tähän asti laajimmassa puuveistosnäyttelyssä on töitä eri aikakausilta 1950-luvulta nykypäivään.

Näyttelyn taiteilijat:

” Ensin on ajatus, sitten vasta siihen sopiva materiaali. Puu on yksinkertaisesti joustavuudessaan usein käytännöllistä. Se on sopinut ajatukseeni. ”
Martti Aiha

”Suhteeni materiaaleihin on lämmin – kaikkeen paitsi styroksiin.”
Kari Cavén

”Olen kerran kaatanut puun taiteen vuoksi, silloinkin pitkään pohtien.”
Tom Engblom

”Mitähän minä kompensoin viidelläkymmenellä kirveellä?”
Radoslaw Gryta

”Niissä on viitteitä vanhan puun ja hirren myötä menneeseen ja perinteeseen.”
Mauno Hartman

”Sisältö määrittää yleensä käyttämäni materiaalin – joskus materiaali on itsessään teoksen keskeinen sisältö.”
Jussi Heikkilä

”Puu on minulle materiaali, jonka kautta voin työstää elämän moniulotteisia kokemuksia. Kokemuksia, joita jokainen ihminen kohtaa elämässään – uhrautumista, menetystä, suojan antamista.”
Maija Helasvuo

”Metsä on pyhäkkö. Voin aistia vielä paljaitten jalkojeni alla lapsuuden puulattian.”
Veikko Hirvimäki

”Työskentelyni on suurimmaksi osaksi ajattelua… mutta ongelmani on se etten osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajattelen tai mietin vaan se kiteytyy taideteoksiksi.”
Pasi Karjula

”Tässä ajassa puu yhdistää meidät johonkin vanhaan, historiaan, jo osittain kadotettuun. Tulen pitäminen, nuotio, takka ja puuveistäminen. Siinä on jokin yksinkertaisuus ja selkeys.”
Tapani Kokko

”Puu on käytännöllinen materiaali, se hajoaa helposti ja sitä on joka paikassa.”
Markku Kivinen

”Väri, kiilto, pehmeys, tuoksu, paino, kestävyys, läpinäkyvyys ja monet muutkin seikat”. Puu on kuitenkin materiaaleista elävin”
Inka Nieminen

”Taiteilija on kanava, jota kautta viestit ja energia kulkevat. Se tapahtuu sekä horisontaalisella tasolla, ihmisenä olemisen kokemuksia välittäen, että diagonaalisella tasolla, tuottaen kytkentöjä utopioihin.”
Pauno Pohjolainen

”Valitsen vaistomaisesti tekemisessäni polun, jonka mutkat eivät heti kertakatsomalla näy – eikä määränpää ole tarkasti selvillä.”
Kimmo Pyykkö

”Ihminen on helppo ja läheinen aihepiiri”
Riku Riippa

”Puun luonteeseen kuuluu mielestäni umpinaisuus, ei ainakaan kalvomaisuus. Siinä pintamaisuus, tai kaasumainen immateriaalisuus, on luotava tunnelmana pinnassa, se on haasteellista. Puisissa töissäni onkin enemmän eräänlaista paloista rakentumisen tuntua ja liikahtelua.”
Joakim Sederholm

”Puu on mainio veistosmateriaali. Moneksi muuntautuva, työstettävissä käsin tai koneilla, saatavissa eri hintaisena tai laatuisena. Puu on kotoinen ja lämmin.”
Anneli Sipiläinen

”Onhan puu myös kansallinen projekti. Vertaa puun merkitystä Suomessa sellaisiin kulttuureihin, joissa puuta ei juurikaan kasva, vaikkapa Islantiin.”
Jyrki Siukonen

”Tyylini oli ainoa mahdollinen”
Kain Tapper

”Puolustan puuta siksikin, että sitä voivat ihmiset niin kuin hevosetkin ajankulukseen vaikka purra.”
Kirsi Tapper

”Puun avulla voi tehdä vaikka mitä. Puulla voi rakentaa suuria keveitä rakennelmia. Puulla voi rakentaa kestävää tilaa. Rakennan oikeasta materiaalista tilaa, joka ei ole ’oikeaa’ tilaa ja kuitenkin on.”
Nora Tapper

”Puu materiaalina on minulle vielä mysteeri. Tavallaan pelkään sitä, kaikkia koneita joilla sitä työstetään ja sitä elämää mitä se jatkaa vielä senkin jälkeen, kun se on jalostettu tosi pitkälle.”
Hanna Vahvaselkä

Hänen taiteensa on mitä omaperäisimmässä ahjossa kypsennettyä sampoa. Siinä on Léger ja Kandinsky, sisäinen kalevala-välttämättömyys nähtynä Pyhän Basilin katedraalin sipulikupolien värirukouksen oikeauskoisuudessa.”
Erkki Pirtola Heikki W. Virolaisesta