Tapio Wirkkalan veistokset edustivat poikkeuksellisen puhdasta abstraktia veistäntää aikana, jolloin virallinen kuvanveisto suosi jäyhää monumentaalisuutta ja sankaripatsaita. Vaneriveistokset herättivät jo 1950-luvun alkupuolella huomiota kansainvälisellä tasolla. Näillä veistoksilla Wirkkalasta on tullut Suomen abstraktin veistotaiteen edelläkävijä.

Suurin vaneriteoksista oli Montrealin maailmannäyttelyyn 1967 valmistunut yhdeksänmetrinen Ultima Thule, jonka lähtökohtana oli Lapin Lemmenjokilaakson herättämä elämys. Teos on esillä EMMAn näyttelyssä.

Wirkkala ei itse halunnut vetää rajoja kuvanveistonsa ja muotoilun välille. Näyttelyssä on esillä myös muutamia hänen tunnetuimmista designtuotteistaan, joissa näkyy muototeemojen yhteys kuvanveistoon.

Tapio Wirkkala (1915 -1985) syntyi Hangossa ja kävi koulunsa Helsingissä Töölön yhteiskoulussa. Wirkkala valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun veisto-osastolta koristeveistäjäksi vuonna 1936. Uransa alussa hän teki perinteisiä tilausveistoksia ja toimi myös graafikkona. Suuren yleisön tietoisuuteen Wirkkala nousi voitettuaan Iittalan lasimuotoilukilpailun vuonna 1946. Jo seuraavana vuonna hän voitti Suomen Pankin uusien seteleiden suunnittelukilpailun. Tapio Wirkkala tunnetaankin hyvin monipuolisena taiteilijana: lasin, puun, posliinin, metallin ja muovin muotoilijana, näyttelyarkkitehtina ja graafikkona.

Tapio Wirkkala oli naimisissa keramiikkataiteilija Rut Brykin kanssa. Heidän lapsistaan Sami Wirkkala on sisustusarkkitehti ja Maaria Wirkkala taiteilija. Wirkkalan ja Brykin taiteellista perintöä vaalii Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö. Suurin osa näyttelyn teoksista tulee Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelmasta.