Posadismi on Argentiinassa syntynyt poliittinen liike, joka on nimetty perustajansa J. Posadasin mukaan. Se juontaa juurensa Lev Trotskin (1879−1940), neuvostoliittolaisen poliitikon, vallankumouksellisesta ajattelusta. Trotski oli Neuvostoliiton johtoon nousseen Josif Stalinin vastustaja ja joutui maanpakoon Neuvostoliitosta 1920-luvun lopulla. Trotskille myönnettiin tilapäisiä turvapaikkoja Euroopassa, ensin Ranskassa ja sitten Norjassa, ja hän perusti seuraajineen uuden kommunistien kansainvälisen yhteistyöjärjestön, Neljännen internationaalin, vuonna 1938. Trotskin siirryttyä yhä kauemmas turvaan Meksikoon, Stalin tapatti hänet siellä vuonna 1940, mutta trotskilainen liike jatkoi toimintaansa. Trotskilaisuus tunnetaan pyrkimyksestään maailmanlaajuiseen työväenluokan vallankumoukseen, jonka myötä kommunismin todellinen henki voisi toteutua, ja kaikki yksilöt voisivat elää vapaina ja tasavertaisina. Trotskilaista liikettä vastustivat stalinistien lisäksi myös muut sosialistit ja kapitalismin kannattajat. Siksi liike toimi usein salassa käyttäen koodinimiä ja soluttautumiskeinoja.

J. Posadas, alkuperäiseltä nimeltään Homero Cristalli, oli argentiinalainen trotskilaisaktiivi. Hän varttui italialaistaustaisen suurperheen lapsena Buenos Airesissa köyhissä oloissa. Posadas aloitti poliittisen toimintansa paikallisessa sosialistisessa nuorisojärjestössä orastavan jalkapallouransa kariuduttua. Hän työskenteli muun muassa rakennusalalla ja remonttimiehenä. Karismaattisena sekä tehokkaana järjestö- ja ammattiliittotoimijana hänet kutsuttiin osaksi trotskilaista liikettä. Hän päätyi johtamaan Latinalaisen Amerikan osastoa Neljännessä internationaalissa 1950-luvun alussa. Internationaalin hajottua sisäisten erimielisyyksien vuoksi Posadas eriytyi seuraajineen omaksi ryhmittymäkseen ja perusti uuden posadistisen version Neljännestä internationaalista vuonna 1962. Posadasia inspiroivat Espanjan sisällissodassa taistelleet vasemmistolaiset joukot ja Kuuban vallankumouksen saavutukset.

Posadistinen liike muotoutui J. Posadasin ympärille kietoutuneeksi henkilökultiksi. Suurin osa posadisteista toimi Latinalaisessa Amerikassa, mutta järjestäytyneitä ryhmiä oli myös Euroopassa. Liike tuli tunnetuksi omintakeisesta yhdistelmästään trotskilaista ajattelua ja ufologiaa. Näiden pohjalta J. Posadas haaveili avaruusolentojen tuesta sosialistiselle vallankumoukselle. Hänelle sosialismin ydintä oli ymmärtää se, että kaikki elämänmuodot ovat osa samaa maailmankaikkeutta. Posadas maalaili utooppista kuvaa sekä teknologisesti että sosiaalisesti kehittyneestä yhteiskunnasta, jossa vallitsisi rauha ja yltäkylläisyys. Toisaalta hän kuitenkin suhtautui myönteisesti väkivaltaisiin diktatuureihin ja uskoi, että ydinsodan aiheuttama tuho edesauttaisi vallankumouksen toteutumista. Viimeisen vuosikymmenensä Posadas vietti Italiassa. Hän suhtautui seuraajiinsa yhä vainoharhaisemmin ja erotti lukuisia liikkeen jäseniä. Samalla liike menetti vaikutusvaltaansa vieraannuttuaan aikansa poliittisesta todellisuudesta. Posadasin kuoltua liike jatkoi toimintaansa entistä marginaalisempana, mutta on säilyttänyt kulttimaineen tähän päivään asti.

Straschnoyn käsin maalaamat tekstit suurilla kankailla ovat sitaatteja J. Posadasin pitämästä puheesta, joka julkaistiin vuonna 1968. Puheessaan Posadas julistaa kommunististen avaruusolentojen olevan olemassa ja visioi, millaisia teknologisia ja sosiaalisia harppauksia ulkoavaruuden tovereiden avulla voisi saavuttaa. Puhe oli alkujaan tarkoitettu osaksi posadistien sisäistä keskustelua liikkeen suhtautumisesta UFO-havaintoihin, mutta päätyi julkaistuksi osana posadistien kansainvälistä kustannustoimintaa. Irrallaan alkuperäisestä asiayhteydestään, teksti herätti poikkeuksellista huomiota ja tuli tunnetuksi yhtenä liikkeen keskeisimmistä teeseistä.

Näyttelyn videoissa neljä haastateltavaa esittävät omia ajatuksiaan niistä posadismin näkökulmista, joita taiteilija on tutkinut. Ximena Abrevaya on biologian tohtori ja astrobiologi sekä vanhempi tutkija CONICETissa, Argentiinan kansallisessa tieteellisen ja teknisen tutkimuksen neuvostossa. Hernán Camarero on historiantutkija Buenos Airesin yliopistossa ja johtaa työväenliikkeen ja vasemmiston historiaan keskittyvää CEHTI-tutkimuskeskusta (Centro de Estudios Históricos de los Trabajadores y las Izquierdas). Hän työskentelee myös CONICETin vanhempana tutkijana. Jaakko Närvä on UFO-tutkija ja uskontotieteiden tohtori. Carlos Suárez on sosialistisen aktivismin veteraani, toimittaja ja vasemmistolaisen Sin Permiso -lehden toimituskunnan jäsen.

Kommunismi tarkoittaa poliittista ja taloudellista järjestelmää, jossa kaikki tärkeät tuotantovälineet, kuten tehtaat ja maatilat, ovat yhteisessä omistuksessa. Yksityistä omaisuutta tai varallisuuteen perustuvaa luokkajakoa ei ole. Kaikki saavat elääkseen sen mukaan, mitä he tarvitsevat, eivät sen mukaan, kuinka paljon he omistavat tai ansaitsevat. Kommunismi perustuu ajatukseen täydellisestä tasa-arvosta ja yhteisestä vastuusta.

Sosialismin tarkasta määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Se on ymmärretty sekä kommunismin synonyymina että erillisenä yhteiskuntamuotona, jossa tuotantovälineet ovat yhteiskunnan tai valtion hallinnassa, mutta yksityisomistus voi osittain säilyä. Marxilaisessa ajattelussa sosialismi nähdään usein välietappina matkalla kohti kommunismia.

Marxismi on Karl Marxin (1818−83) ja Friedrich Engelsin (1820−95) kehittämä poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen teoria. Sen mukaan yhteiskunnan historia on ollut taistelua omistavan luokan ja työntekijöiden välillä. Marxilaisessa ajattelussa kapitalistinen talous nähdään järjestelmänä, jossa työläiset tekevät työn, mutta omistajat saavat suurimman hyödyn. Marxilaisuuden tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmiset työskentelevät yhteiseksi hyväksi ja saavat osansa tarpeidensa mukaan.

Stalinismi tarkoittaa Josif Stalinin (1878−1953) johtaman Neuvostoliiton poliittista suuntausta ja hallintotapaa. Se on marxismin alalaji, joka korosti valtion totalitaarista valvontaa, keskussuunnittelua ja poliittista vainoa. Stalin keskittyi Neuvostoliiton sisäisen järjestelmän vahvistamiseen kansainvälisen työväen vallankumouksen sijaan. Hänen aikanaan monet poliittiset vastustajat vangittiin tai teloitettiin, ja nopea teollistaminen sekä maatalouden pakotettu uudelleenjärjestely aiheuttivat nälänhätää ja miljoonien ihmisten kuolemia.

Trotskismi on Lev Trotskin (1879−1940) kehittämä poliittinen suuntaus ja marxismin alalaji. Se pohjautuu ajatukseen, että sosialistisen vallankumouksen täytyy levitä kansainvälisesti ja vasta sen myötä voidaan saavuttaa kommunistinen yhteiskunta. Trotski korosti demokraattista osallistumista työväen vallankumouksessa ja vastusti Josif Stalinin diktatuurimaista hallintoa Neuvostoliitossa. Trotskismi kritisoi vallan keskittämistä harvoille ja painottaa jatkuvaa vallankumousta, jossa ihmiset säilyttävät oikeutensa ja vaikutusmahdollisuutensa.

Internationaali on kommunistinen kansainvälinen yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on edistää kansainvälistä työväenliikettä. Ensimmäinen internationaali, joka tunnetaan suomeksi myös Kansainvälisenä työväenliittona, perustettiin vuonna 1864 Karl Marxin näkemysten johdolla. Toinen internationaali perustettiin vuonna 1889, ja sen keskeisinä poliittisina teoreetikkoina toimivat muun muassa Friedrich Engels, Vladimir Lenin ja Rosa Luxemburg. Kolmas internationaali eli Komintern (Kommunistinen internationaali) perustettiin Leninin aloitteesta uudessa Neuvostoliitossa Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1919. Lev Trotski perusti Neljännen internationaalin vuonna 1938 jouduttuaan maanpakoon Neuvostoliitosta. Vuonna 1962, J. Posadas perusti Neljännen posadistisen internationaalin.

Kuratointi: Nella Aarne

Projektin johto: Nella Aarne, Ingrid Orman

Graafinen suunnittelu: Kuudes

Tekninen suunnittelu ja toteutus: Antrea Kantakoski, Miika Kyyrö, Lasse Lindfors, Lasse Naukkarinen, Kari Siltala, Samppa Törmälehto

Valaistus: Lasse Lindforf, Jenni Salovaara

Konservointi: Saara Peisa

Näyttelytekstit: Nella Aarne, Nanne Raivio

Mobiiliopas: Nella Aarne, Nanne Raivio, Ilari Strandberg

Yleisötyö ja ohjelma: Reetta Kalajo, Nanne Raivio

Opastusten suunnittelu: Riikka Alanko

Asiakaspalvelun suunnittelu: Maija Eränen, Pekka Muinonen

Markkinointiviestintä: Iris Suomi, Helmi Tolonen

Valokuvaus ja dokumentointi: Ari Karttunen

Palvelumyynti, kävijäkyselyt: Essi Huhtanen

EMMA Shop: Mira Alanko, Salla Engström

EMMAn asiakaspalvelu ja oppaat

Käännökset: Theresa Norrmén (svenska), Simo Vassinen (English)

Näyttely on saanut Museovirastolta valtionavustusta