Eero Hiironen on teoksessa käsitellyt vesiaihetta, joka kiehtoi häntä vuosikymmenten ajan. ”Ilman vettä ei olisi elämää”, Hiironen totesi veistoksen pystytyksen yhteydessä. Veistos on valmistettu taiteilijan suosikkimateriaalista, kiiltäväpintaisesta ruostumattomasta teräksestä, jonka työstäminen on haasteellista. Noin 1500 kiloa painava ja lähes kuusi ja puoli metriä pitkä teos on yksi Hiirosen suurimmista teräsveistoksista.

Planeetan muotoisen kehän päällä tasapainottelee hahmo, jonka mallina on ollut Jylhän oma tytär. Veistos kuvaa rohkeutta, jota tarvitsemme, kun maailma ympärillämme horjuu. Taiteilija kertoo teoksestaan näin: ”Elämme epävarmoja aikoja. Näyttää, että haurastuvan planeettamme tulevaisuus on vaakalaudalla. Olen myllerrysten keskellä etsinyt muotoa ja tarinaa tälle ajalle. Nuorallatanssija on kuva tästä hauraasta ajasta ja ihmisestä, joka jaksaa perille asti.”

Nuorallatanssijaan kuuluu kirjailija ja dramaturgi Maria Peuran runo, joka on luettavissa teoksen yhteydessä:

Jaksoin perille asti,
jaksoin oman polkuni kantaa
Nyt minut palkitaan,
yltyvät tuulet sisälläni,
maailma repeytyy kahtia
Minä pysyn

Teos on toteutettu yhteistyössä EMMAn, Espoon kaupungin ja Saastamoisen säätiön kanssa.

Pertti Kukkosen muurimainen Mutkia matkassa -teos sopii hyvin arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitteleman WeeGee-rakennuksen yhteyteen, sillä niitä yhdistää materiaali, betoni. Niin Kukkonen kuin Ruusuvuorikin ovat töissään tutkineet betonia ja sen mahdollisuuksia. Veistos on läpivärjätty, kolmessa osassa paikalleen valettu muuri, jonka hiottu yläpinta korostaa teoksen aaltoilevaa muotoa.

Matti Peltokankaan Kulku-veistoksessa käytetty kivi on spektroliittia, jota esiintyy Ylämaan alueella Etelä-Karjalassa. Kuution muotoisen veistoksen pintaan on taiteilijan kiviveistoksille tyypillisesti työstetty viistot, hiukan rosoiset urat. Samankaltaiset urat löytyvät myös Helsingissä sijaitsevasta Peltokankaan suunnittelemasta Relander-muistomerkin (1996) neljästä punagraniittisesta kuutiosta.

Virta on jatkuvaa liikettä. Liike onkin nähtävissä Virta I -teoksen alumiinisäleissä, jotka ovat tyypillisiä kuvanveistäjä Raimo Utriaisen myöhäiskauden teoksille. Utriainen aloitti uransa 1950-luvulla työskennellen perinteisillä kuvanveiston tekniikoilla, mutta vaihtoi 1970-luvulla pronssin teräkseen ja luopui esittävistä aiheista. Kuvataideopintojensa lomassa Utriainen oli opiskellut matematiikkaa ja arkkitehtuuria. Veistoksen mallina on ollut Utriaisen 1980-luvun Virta-sarjan veistos Virta I, josta Raimo Utriaisen taidesäätiö teetti uuden, alkuperäistä veistosta suuremman version.