Näyttelyssä on esillä noin 70 teosta. Pohjana on Saastamoisen säätiön taidekokoelman sekä Porin taidemuseon talletuskokoelman teokset, joita on täydennetty EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelman sekä muutaman yksityiskokoelman teoksilla. Näyttely kattaa ajanjakson 1960-luvun varhaisista teoksista aina 2000-luvun teoksiin.

”Kaikki täytyy löytää”

Juhani Harri (alun perin Juhani Sakari Wirtanen) syntyi vaasalaiseen pappisperheeseen. Hän aikoi ensin lintutieteilijäksi, mutta kiinnostui sitten taiteesta. Harri muutti Helsinkiin 1960-luvun vaihteessa. Aluksi hän harkitsi keramiikkaa, mutta aloitti sitten opinnot Vapaassa taidekoulussa.

Helsingissä Harri tutustui ajan avantgardistisiin, kaupunkikulttuuria kuvaavaan amerikkalaiseen pop-taiteeseen ja sitä edeltäneiden taiteilijoiden Jasper Johnsin ja Robert Rauschenbergin taiteeseen. Samoin ranskalaisen Les Nouveaux Réalistes -ryhmän taiteilijoiden, kuten Armanin, Spoerrin ja Yves Kleinin, taide kiinnosti Harria. Uusrealismi oli vastareaktio informalismille, joka hylkäsi esittävät ja geometriset muodot. Todellisuuden lähestymiseksi otettiin taideteokseen arkipäivästä tuttuja esineitä sellaisenaan. Harrin kuluneista, käytetyistä ja löydetyistä esineistä tehdyt esinekoosteet ovat esimerkkejä ajan uusrealistisista toteutuksista Suomessa. Esinekoosteisiin hän yhdisti luonnon elementtejä, kuten munankuoria, puun lehtiä ja hiekkaa, ja muokkasi niitä esimerkiksi värin ja muiden menetelmien avulla toiseen muotoon.

Harri ei lähtenyt varta vasten ostamaan esineitä teostensa aineksiksi, vaan koki, että ”kaikki täytyy löytää, yhtäkkinen valaistus, aura, ilmanala jonkun ympärillä tekee siitä merkittävän”. Esimerkiksi rikkimenneellä viululla ei ole enää merkitystä soittimena, vaan sillä on ainoastaan oma muotonsa – se abstrahoituu, pelkistyy. Harria kiinnosti amerikkalaisen säveltäjän John Cagen ajatukset taiteen ja elämän yhdistämisestä luovassa työssä. Cage käytti kokeilevissa sävellyksissään kollaasinomaisesti arkielämän ääniä, jopa hiljaisuutta.

”Työni ovat realistisia. Pidän itseäni todellakin realistina. Jos niissä on esimerkiksi perhosia ja hyönteisiä, niin niissä on perhosia ja hyönteisiä. Kuten Andy Warhol on sanonut, jos haluatte etsiä ja löytää töistäni jotain, se on kaikki työni pinnassa.”

Vuodesta 1964 lähtien Harri alkoi rakentaa sommitelmansa kaappeihin, jotka hän sulki lasilevyllä omiksi maailmoikseen. Kaapista tuli tilateos – näyttämöllinen tila. Kaapit saattoivat olla erilaisia laatikoita tai matkalaukun pohjia. Näyttelyn nimi Maailma matkalaukussa viittaa Harrille tunnusomaiseen tapaan tehdä taidetta ja myös hänelle tärkeään matka-teemaan. Tiet ovat aina kiehtoneet häntä, sillä ne sisältävät jälkiä menneistä kulkijoista.

Näyttelyn yhteydessä Saastamoisen säätiö on julkaissut kirjan, jossa on esseisti ja filosofi Antti Nylénin artikkeli ”Voimien tasapaino” sekä kuvitettu teosluettelo.