Ruotsalaisen Malmö Konsthallin kanssa yhteistyössä toteutettu näyttely Art vs. History on järjestyksessä toinen ja samalla suurin Euroopassa koskaan nähty katselmus Ad Reinhardtin (1913–1967) hänen muuta taidettaan toistaiseksi vähemmälle huomiolle jääneestä tuotannosta. Vaikka taiteilija, kirjoittaja ja opettaja Ad Reinhardt tunnetaan erityisesti abstrakteista ”mustista” maalauksistaan, on näyttelyn keskiössä tällä kertaa taiteilijan noin 300 alkuperäistä poliittista pilapiirrosta, satiirista taidesarjakuvaa ja kollaasia, jotka ovat peräisin Ad Reinhardtin perikunnan arkistoista New Yorkista. Paperille työstettyjen töiden lisäksi näyttelyssä nähdään diaesitys, joka on kooste taiteilijan digitoiduista värivalokuvista, lukuisista matkapäiväkirjoista, luonnoksista ja pamfleteista.

Reinhardtin kiinnostus pilapiirroksia kohtaan syttyi jo varhain, ja niiden piirtämisestä tuli hänelle tärkeä ilmaisumuoto koko loppuiäksi. Hän toimi myös ammattimaisena graafisena suunnittelijana ja mainospiirtäjänä, ja on pitkälti Reinhardtin ansiota, että näillä aloilla ryhdyttiin soveltamaan varhaismodernistisia, kuten dadaistisia, kubistisia ja konstruktivistisia tyylejä ja tekniikoita. Hän piti nämä ammatilliset roolit visusti erillään taiteellisista pyrkimyksistään: hän piti taidetta täysin erillisenä elämästä ja sosiopoliittisista kysymyksistä, kun taas pilapiirrokset tarjosivat kanavan kommentoida jokapäiväistä elämää. Lisäksi Reinhardt osallistui näkyvästi poliittiseen keskusteluun – etenkin työläisten oikeuksia puolustaviin ja sotaa vastustaviin kampanjoihin – ja se oli keskeinen osa hänen identiteettiään taiteilijana ja kansalaisena.

Reinhardtin osuvia pilapiirroksia julkaistiin 1930- ja 1940-lukujen aikana useassa amerikkalaisessa julkaisussa, joista merkittävimpinä sanomalehti PM, marxistinen aikakauslehti New Masses sekä joukko muita lehtiä, kuten Glamour, Listen ja Ice Cream Field. Pablo Picasson ja Max Ernstin kollaasien innoittamana taiteilija yhdisti joihinkin piirroksiinsa käsin kirjoitettua tekstiä ja vanhoista kirjoista leikattuja kuvia. Reinhardt sovelsi tätä tekniikkaa myös taiteellisessa tuotannossaan luoden kollaaseja, joissa oli sanomalehdistä ja kuvalehdistä leikattuja valokuvia ohuiksi liuskoiksi pilkottuna. Jotkin näistä töistä ovat esillä myös tässä näyttelyssä.

Reinhardt, joka opiskeli ja sittemmin opetti taidehistoriaa lähes koko elämänsä ajan, sanoi vuonna 1958: ”Minä en usko omaperäisyyteen, minä uskon taidehistoriaan.” Tämä näkemys tulee hyvin ilmi myös hänen ylistetyissä ja tunnetuissa How to Look -taidesarjakuvissaan. Suositut piirrokset ilmestyivät vuosina 1946 ja 1947 PM-sanomalehden sunnuntainumerossa ja tarjosivat Reinhardtille väylän puolustaa abstraktia taidetta ja lisätä sen ymmärrystä amerikkalaisen yleisön keskuudessa. Tämän jälkeen Reinhardt luopui kuvitustyöstään ja julkaisi vain satunnaisesti joitakin taidesarjakuvia tietyissä taidelehdissä, kuten ARTnewsissa, trans/formationissa ja Art d´aujourd´huissa.

Vuonna 1952 Reinhardt ryhtyi matkustamaan laajasti ympäri maapalloa. Hän otti Eurooppaan, Lähi-itään, Japaniin ja Kaakkois-Aasiaan suuntautuneilla matkoillaan yli 12 000 värivalokuvaa, joita hän esitteli legendaarisissa Non-Happening-tapahtumissaan. Näissä useita tunteja kestäneissä tilaisuuksissa käytettiin diakuvia opetusvälineenä, ja ne toimivat kritiikkinä ylipistojen perinteiselle taidehistorian opetukselle ja kommenttina New Yorkin sen hetken suosituille performansseille, happeningeille. Kuvamaratoneissaan Reinhardt rinnasti maantieteellisiä alueita ja taidehistoriallisia aikakausia vapaasti ja mielikuvituksellisesti tilaisuuksien liukuessa taidehistoriallista luennosta hulvattomaan parodiaan taiteilijan tekemistä matkoista. Eri kulttuureista peräisin oleva kuvamateriaali toi leikkisästi esiin toistuvia visuaalisia teemoja, kuten patsaiden pakarat, jotka ovat eroottisella tavalla sukua modernista kaupunkiympäristöstä tutulle palopostille. Niiden muodollinen sommittelu vaati katsojalta pitkäjännitteistä huomiota samalla tavoin kuin Reinhardtin maalauksien ja kirjoitusten katsominen ja kokeminen edellyttivät aktiivista tietoisuutta.

Abstraktina taiteilijana Reinhardtin rooli abstraktin ekspressionismin synnyssä oli keskeinen läpi koko 1940-luvun, ja hänen tavaramerkikseen muodostuneilla 1950- ja 1960-luvun yksivärisillä maalauksilla oli keskeinen vaikutus kehittyviin minimalistisiin ja konseptuaalisiin ilmaisumuotoihin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Reinhardtin taiteellista tuotantoa edustaa neljätoista harvoin esillä ollutta taidekollaasia, kolme abstraktia maalausta 1940-luvulta ja 1950-luvun alusta sekä täydellinen kymmenen silkkipainotyön sarja, 10 Silkscreens (1966), jotka ovat Reinhardtin tuotannon ainoat grafiikkateokset.

Art vs. History -näyttely toteutettiin ensimmäisenä Malmö Konsthallissa 12.6.–6.9.2015 museon johtajan Diana Baldonin kuratoimana.

EMMAn näyttelyn on kuratoinut Diana Baldon yhdessä EMMAn intendentin Päivi Talasmaan kanssa.

EMMAn näyttelyn on toteuttanut EMMA – Espoon modernin taiteen museo yhdessä Malmö Konsthallin, Ad Reinhardt -säätiön (New York) kanssa David Zwirnerin (New York/Lontoo) tuella.