Näyttely avautui ensimmäisen kerran yleisölle vuonna 2014. Kosketus on poikkeuksellinen kokoelmanäyttely, koska se uudistuu säännöllisesti sekä teos teokselta että osio osiolta. Säännölliset uudistukset näyttelyssä syventävät ihmisyyden teemaa ja antavat sille uusia ulottuvuuksia. Näyttelyn suunnittelusta ja teosvalinnoista vastaavat EMMAn ja Saastamoisen säätiön asiantuntijat.

Kosketus-näyttelyyn kuuluu myös EMMAn huipputekniikalla varustettu mediatila, jossa esitetään Saastamoisen säätiön uusia mediataiteen hankintoja. Mediatilan ohjelma:

Erkan Özgen: Wonderland 1.2.–1.5.2022

Jeannette Ehlers: Black Bullets 10.5.–14.8.2022

Maija Blåfield: The Fantastic 24.8.–27.11.2022

Kosketus-näyttelyyn voi tutustua katsomalla näyttelyn yhteyteen tehtyjä taiteilijahaastatteluita tai kuuntelemalla Artpodin jakson, jossa vieraillaan näyttelyn Ihminen ja luonto -osiossa.

Tutustu opastusaikatauluun ja syvennä näyttelykokemustasi asiantuntevan oppaan johdolla.

Miten hiljaisuutta kuunnellaan? Hiljaisuuden etsiminen on osa ihmisenä olemista. Se voi merkitä yhteyttä omaan sisäiseen maailmaan ja vuoropuhelua itsen kanssa. Hiljaa voi olla myös yhdessä. Hiljaisuus voi piinata tai rauhoittaa. Hiljaisuus voi olla vaikenemista ja pitää sisällään salaisuuksia tai vääryyksiä. Onni voi löytyä hiljaisesta meditatiivisesta uppoutumisesta, toistosta tai rutiineista.  

Tämä Kosketus-näyttelyn osio on rakentunut Juhani Linnovaaran (s. 1934) Hiljaisuuden kuuntelija -maalauksen ympärille. Tuomalla yhteen kokoelman vanhempia ja uudempia teoksia esille nousee ihmisyyden piirteitä, jotka vaikuttavat ajasta toiseen. Maalauksen rinnalle on koottu teoksia, jotka tutkivat ihmisen sisäistä maailmaa – niin menneisyyden tapahtumia, traumoja ja niiden käsittelyä kuin leikin iloa. Hiljaisuudessa voi kuulla uuden kasvavan. 
 

Syksyllä 2020 avautuneessa osiossa esitellään taideteoksia, joissa luonto on läsnä eri tavoin. Ihminen on osa luontoa ja eläinkuntaa, mutta tasapaino välillämme on usein kadoksissa. Sanotaankin, että ihminen on pedoista julmin. Luonto voi olla meille toimeentulon lähde, raivattava este, tieteellinen haaste, paikka rentoutua tai arvoitus.

Luonnollisen ja luonnottoman välinen suhde on aikanamme hämärtynyt. Luonnontilaa ilman ihmisen vaikutusta on vaikea löytää. Monet taiteilijat kuten Latifa Echakhch, Jani Ruscica ja Roland Persson käsittelevät tätä ihmisen ja luonnon mutkikasta suhdetta.

Ajattelemme myös näkevämme eläimessä itsemme, niin symbolisesti kuten Pekka Jylhän jänisteoksissa, tai yhteyden ja ystävyyden kautta, kuten Maria Dunckerin hevosaiheisessa mediainstallaatiossa.
 

Rakentaminen ja oman elinympäristön muokkaaminen on meille ominaista. Tämän kokonaisuuden teokset käsittelevät ihmisen rakentamaa ympäristöä, arkkitehtuuria ja niiden kytköksiä esimerkiksi geometrisiin lainalaisuuksiin.

EMMAan toteutetuissa Olafur Eliassonin ja Alicja Kwaden teoksissa taiteilijat ovat saaneet vaikutteita arkkitehti Aarno Ruusuvuoren 1960-luvulla suunnitteleman WeeGee-talon arkkitehtuurista ja Tapiolan ympäristöstä.

Tähän teoskokonaisuuteen kuuluu myös Hans Rosenströmin ääniteos Kaiken osana, joka tarkastelee ihmisen suhdetta ympäröivään tilaan ja toiseen ihmiseen.