Näyttely avautui ensimmäisen kerran yleisölle vuonna 2014. Kosketus on poikkeuksellinen kokoelmanäyttely, koska se uudistuu säännöllisesti sekä teos teokselta että osio osiolta. Säännölliset uudistukset näyttelyssä syventävät ihmisyyden teemaa ja antavat sille uusia ulottuvuuksia. Näyttelyn suunnittelusta ja teosvalinnoista vastaavat EMMAn ja Saastamoisen säätiön asiantuntijat.

Kosketus-näyttelyyn kuuluu myös EMMAn huipputekniikalla varustettu mediatila, jossa esitetään Saastamoisen säätiön uusia mediataiteen hankintoja. Mediatilan ohjelma:

Jesper Just: The Lonely Villa  1.2.–.28.5.2023

Wong Ping: Stop Peeping  7.6.–20.8.2023

Wu Tsang: Anthem   6.9.2023–14.1.2024

Kosketus-näyttelyyn voi tutustua katsomalla näyttelyn yhteyteen tehtyjä taiteilijahaastatteluita tai kuuntelemalla Artpodin jakson, jossa vieraillaan näyttelyn Ihminen ja luonto -osiossa.

Tutustu opastusaikatauluun ja syvennä näyttelykokemustasi asiantuntevan oppaan johdolla.

Miten hiljaisuutta kuunnellaan? Hiljaisuuden etsiminen on osa ihmisenä olemista. Se voi merkitä yhteyttä omaan sisäiseen maailmaan ja vuoropuhelua itsen kanssa. Hiljaa voi olla myös yhdessä. Hiljaisuus voi piinata tai rauhoittaa. Hiljaisuus voi olla vaikenemista ja pitää sisällään salaisuuksia tai vääryyksiä. Onni voi löytyä hiljaisesta meditatiivisesta uppoutumisesta, toistosta tai rutiineista.  

Tämä Kosketus-näyttelyn osio on rakentunut Juhani Linnovaaran (s. 1934) Hiljaisuuden kuuntelija -maalauksen ympärille. Tuomalla yhteen kokoelman vanhempia ja uudempia teoksia esille nousee ihmisyyden piirteitä, jotka vaikuttavat ajasta toiseen. Maalauksen rinnalle on koottu teoksia, jotka tutkivat ihmisen sisäistä maailmaa – niin menneisyyden tapahtumia, traumoja ja niiden käsittelyä kuin leikin iloa. Hiljaisuudessa voi kuulla uuden kasvavan. 
 

Syksyllä 2020 avautuneessa osiossa esitellään taideteoksia, joissa luonto on läsnä eri tavoin. Ihminen on osa luontoa ja eläinkuntaa, mutta tasapaino välillämme on usein kadoksissa. Sanotaankin, että ihminen on pedoista julmin. Luonto voi olla meille toimeentulon lähde, raivattava este, tieteellinen haaste, paikka rentoutua tai arvoitus.

Luonnollisen ja luonnottoman välinen suhde on aikanamme hämärtynyt. Luonnontilaa ilman ihmisen vaikutusta on vaikea löytää. Monet taiteilijat kuten Latifa Echakhch, Jani Ruscica ja Roland Persson käsittelevät tätä ihmisen ja luonnon mutkikasta suhdetta.

Ajattelemme myös näkevämme eläimessä itsemme, esimerkiksi  yhteyden ja ystävyyden kautta, kuten Maria Dunckerin hevosaiheisessa mediainstallaatiossa.