Warnerin klassiset lyhytanimaatiot ovat poikkeuksellisia siinä, että ne oli suunnattu aikuisille. Vauhdikkaiden, hauskojen ja hurjapäisten tarinoiden takana on terävää satiiria, viittauksia ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin, ja uskomatonta verbaalista ilottelua. Noin kuuden-seitsemän minuutin pituisia filmejä esitettiinkin alun perin elokuvateattereissa ennen varsinaisen elokuvan alkua.

Taidokkaat mestariteokset

Näyttelyssä kerrotaan piirroselokuvaklassikoiden taustalla olleesta hyvin monitahoisesta ja vaativasta luomisprosessista. Tuotannon eri työstövaiheet − hahmojen kehittely, tarinat, ”gägit”, ajoitus ja rytmitys, piirroskalvot (”cels”), taustamaalaukset, yhtä ainoaa liikettä varten − osoittavat sen valtavan työn ja luovuuden määrän mikä muutaman minuutin mittaisiin animaatioihin sisältyy. Myös musiikilla, usein oopperalla, on tärkeä rooli animaatioissa.

Warnerin piirroshahmojen ja animaatioiden räväkkyyden, huumorin ja oivaltavan sisällön vaikutus populaarikulttuuriin, niin elokuvaan, televisioon kuin kirjallisuuteen, on ollut merkittävä. Hahmot ovat erottamaton osa sitä periamerikkalaista kulttuuria, joka on levinnyt ympäri maailmaa.

Yhdysvaltalaisen keräilijän Steve Schneiderin aarteista koottu näyttely on ollut esillä muun muassa MoMassa New Yorkissa. Euroopassa se on ennen EMMAa nähty ainoastaan Torinon elokuvamuseossa Italiassa.

”What´s up, Doc?”

Monien sarjakuva- ja piirroselokuvasankarien tavoin Väiski Vemmelsääri oli ensin sivuhahmo. Hyvin pian, 1940-luvun alussa, nokkelasta jäniksestä kehittyi kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosituimpia piirroshahmoja. Väiski esiintyy eli ottaa yhteen useimmiten Repe Sorsan, Sylvesterin ja Elmerin, sinnikkään, mutta epäonnisen metsästäjän kanssa. Porkkanaa koko ajan naposteleva Väiski vetää aina pidemmän korren. Mitä tahansa tapahtuukin, terävällä, itsevarmalla ja hyvähermoisella Väiskillä on tilanne hallussaan.

Väiski Vemmelsääri on saanut oman tähden Hollywoodin Walk of Fame -kävelykadulle, ja hänet on kruunattu kaikkien aikojen suurimmaksi piirroselokuvahahmoksi. Suomalaisen nimensä Väiski on saanut kansansatujen Jänis Vemmelsääreltä.

Repe Sorsa

Repe Sorsa oli yksi ensimmäisistä animaatioiden screwball-sankareista, farssimaisten tilanteiden mestareista. Hän on aina yhtä pitelemätön, hurjaluontoinen ja loputtoman energinen. Sota-ajan animaatioissa näitä ominaisuuksia hyödynnettiin vihollista vastaan. 1950-luvulla Repestä tuli antisankari, kapinallinen outsider, röyhkeä ja äänekäs, aina valmis uuteen yritykseen ja rajuun menoon. Repe Sorsa on Väiski Vemmelsäären paras ystävä ja myös ikuinen kilpakumppani. Yksi Väiski-hahmon monista kehittäjistä, Chuck Jones, Warnerin ohjaaja ja animaattori, totesi että Väiski Vemmelsääri on sellainen kuin hän haluaisi olla, nokkela, itsevarma selviytyjä, mutta hän pelkää pahoin olevansa sellainen kuin Repe Sorsa…

Putte Possu

Putte Possun ensiesiintyminen valkokankaalla 1935 aloitti Warner Brosin animaatioelokuvan nousun. Änkyttävästä possupaksukaisesta kehittyi muutamassa vuodessa hyväluontoinen, innokas joskin naiivi tavis, joka joutuu usein muiden höynäytettäväksi. Putte sai kuuluisuutta muun muassa käsikirjoittajien ja piirtäjien surrealistisissa maailmoissa (Porky Pig in Wackyland 1937, uusi väriversio 1949). Puten vastahahmo on usein Repe Sorsa. Heidän yhteinen ensiesiintymisensä alkoi 1937 (Porky´s Duck Hunt).

Tipi ja Sylvesteri

“Ei voi tietää, minne on menossa, ennen kuin on perillä” Sylvesteri

Tipillä ja Sylvesterillä oli oma uransa toisistaan riippumatta, mutta jo ensimmäinen yhteisesiintyminen 1947 (Tweetie Pie, jossa Sylvesterin nimenä oli vielä Thomas) toi hahmoille Oscarin vuoden parhaimpana lyhytanimaationa. Tästä alkoi ikuisen taisteluparin menestystarina. Perusjuoni on selkeä: suuri mustavalkoinen kissa jahtaa sinnikkäästi pientä keltaista kanarialintua. Tipi, vauvalintu suurine sinisine silmineen ja vauvakielineen, päihittää joka kerta suvereenisti, oveluudella ja usein aikamoista väkivaltaa käyttäen suuren, joskin vähän yksinkertaisen Sylvesterin.