Seela Petran teos tuo 69 piirroshahmoa Tapiolan uuteen pyöräparkkiin

Seela Petra © Ella Tommila / EMMA
Seela Petra © Ella Tommila / EMMA

Espoon Tapiolassa avattiin uusi yli 400 pyörän pyöräparkki torstaina 24.10. Tapiolan metroaseman yhteyteen. Taidegraafikko Seela Petra on luonut tilallisen julkisen taiteen teoksen, joka levittäytyy uuden pyöräparkin seinille ja pylväisiin ja tuo taiteen lähelle ihmisten arkea.

Seela Petran (s. 1964) teos Sinä päivänä (2019) on kokoelma hahmoja ja kohtauksia, joista voi löytää viittauksia tunnistettaviin paikkoihin Tapiolassa. Pyöräparkkiin levittäytyvät näkymät ovat suurennoksia Seela Petran piirroksista. Teoksen nimi on alku ajattelulle ja saa katsojan mielikuvituksen liikkeelle: Mitä on tapahtunut sinä päivänä, kun karhu etsii keskustelukumppania tulppaaneista? Minne pörrää kiireinen kiitäjä? Mitä tuumii parrakas parvekeviljelijä? Tutustu hahmoihin ja ehdota niille nimiä.

Tapiolan pyöräparkkiin valittiin taiteilijaksi Seela Petra, koska haluttiin ohikulkijoita ilahduttava, inhimillinen ja koskettava teos, joka linkittyy aiheeltaan selkeästi Tapiolan puutarhakaupunkiin. “Seela Petran teos tuo graafista, piirroksellista ja intiimiä ilmaisua julkiseen tilaan uudella tarinallisella tavalla, ja teoksen osat ovat myös tarpeen mukaan uusittavissa”, kertoo EMMAn kokoelmien intendentti Henna Paunu.

Seela Petra, mitä ajattelet julkisesta taiteesta?

Minulle julkinen taide tarkoittaa työtä hyvinvoinnin edistämiseksi. Erilaiset tarinalliset näkymät kertovat luonnon muutoksista, vähemmistöistä, villistä nuoruudesta, lapsen leikistä, rakkaudesta, yhdessäolosta, ikääntymisestä, salaisista suudelmista. Toivon, että teokseni tarinat toimivat empatian opettajina.

Kerro suhteestasi Tapiolaan ja siitä, miten lähestyit ympäristöä, kun suunnittelit teoksen hahmoja ja paikkoja?

Minulle Tapiola on tullut tutuksi työympäristönä sekä koiran kanssa lenkkeillessäni. Nuorisoporukan, jota teoksessani kuvaa koirajoukko, ja vanhuksen kohtaaminen perustuvat todellisiin kokemuksiini Tapiolassa. Nuoriso ja vanhus seurustelivat ja viihtyivät yhdessä. Otso-karhu ja tulppaanit taas kertovat pyöräreitin varrella havaituista muutoksista. Kulttuuririentoon suuntaava mamma on kuvitteellinen ja silti niin tunnistettava Tapiolan rouva.

Pyöräparkin näkymät ovat suurennoksia piirustuksistasi. Minkälaista oli tehdä teosta noin suuressa mittakaavassa?

Olen aiemmin suurentanut lyijykynäpiirroksiani tehdessäni taidegrafiikkaa. Pidän siitä muhkeasta jäljestä, joka syntyy terävää lyijykynäviivaa suurentaessa. Piirroksista suurin osa on tehty paperille, joka on kokoa 9 x 14 cm, ja esimerkiksi urbaani parvekeviljelijä on nyt seinällä koossa 220 x 220 cm. Onnekseni osaan graafista suunnittelua ja kuvankäsittelyä, sillä jouduin tekemään muokkauksia piirroksiin digitaalisesti.

Miten suurennettavan kuvan kanssa työskentely käytännössä tapahtui?

Työskentelin perinteisen 1:25 -mittakaavamallin kanssa. Näin pystyin luonnostelemaan teoksen piirroksista tekemilläni väritulosteilla. Tämä oli todella hauska ja luova vaihe työssäni. Piirroksia minulla oli laatikollinen. Olen piirtänyt jatkuvasti, varsinkin lomilla, ja erilaisia aiheita löytyi paljon. Jaottelin niitä teemojen mukaan, kuten kasvit, eläimet, ihmiset. Ottaessani huomioon Espoon arvot ja Tapiolan, huomasin, ettei kaikkiin tarinoihin olekaan tarpeeksi hahmoja. Niinpä piirsin uusia hahmoja, nekin pieneen kokoon, johon olen tottunut. Suurena apuna suurennosten kanssa oli teoksen teknisesti toteuttanut Novela Oy, jonka prepress-graafikon Jari Ahdin kanssa työstimme värisävyjä ja teosten kokoa 1:1 väritulosteilla.

Kuvat: Ella Tommila / EMMA

Lue lisää