1960-luvun teknologisen kehityksen murroksessa Ulla Wiggen tuli tunnetuksi piirilevyjä ja elektronisia komponentteja kuvaavista maalauksistaan. Hän oli yksi ensimmäisistä uraauurtavista taiteilijoista, jotka tutkivat taiteessaan juuri tietokoneita ja konekulttuuria.  Lähdemateriaaleina Wiggen käytti laitteiden osia ja tietokonelehtien valokuvia, joista hän järjesti omia sommitelmiaan. Digitaalisen teknologian mullistus näkyi myös musiikin kehityksessä. Ruotsissa elektronisen musiikin suuntausta edusti muun muassa Fylkingen-järjestö, jota johti säveltäjä ja muusikko Knut Wiggen. Järjestön, ja tulevan aviomiehensä Knutin, kautta Ulla Wiggenille avautuivat uudenlaiset aiheet ja taidemaailma laajemmin. 

1960-luvun lopulla Ulla Wiggen ryhtyi kuvaamaan elektroniikan sisäosien sijaan laitteiden ulkopuolta. Teosten taustalle ilmestyi taivas ja pian maalausten kohteeksi vaihtuivat ihmiset.  Pienestä valokuvasta maalattu sfinksiaiheinen teos toimi sysäyksenä henkilökuvien tekemiseen. Ensimmäisessä henkilökuvassaan Wiggen kuvasi itseään katse suunnattuna alaspäin. Hän maalasi akvarelleilla ja akryylimaaleilla henkilökuvia sekä läheisistään että tilauksesta kolmenkymmenen vuoden ajan. Taiteilija Öyvind Falströmin innoittamana Wiggen oppi käyttämään uransa alussa maalaamisen apuvälineinä kameraa ja kuvien projisointia. Fahlström opettikin, että kaikki mikä helpottaa työtä, on sallittua. 

Wiggenin kiinnostus kuvata maalauksissaan ihmiskehoa ja sen sisuksia vahvistui 1970-luvulla. Aihe jäi kuitenkin toteuttamatta, sillä Wiggen aloitti uran psykoterapeuttina, jona hän toimi aina 2020-luvulle asti. Terapiatyön ohella hän maalasi satunnaisesti. 2010-luvulla hän palasi säännöllisen maalaamisen pariin, ja ajatus sisäelimien kuvaamisesta heräsi uudelleen. Wiggen perehtyi aiheeseen tutustumalla eläinten raatoihin ja lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Maalaukset eivät kuitenkaan ole realistisia kuvauksia. Elimet on irrotettu oikeilta paikoiltaan tai yhdistetty mielikuvituksellisesti, aivan kuten elektroniikan osaset hänen uransa alkuvaiheen tuotannossa.

2010-luvulla Ulla Wiggenin ilmaisu muuttui asteittain pelkistetymmäksi. Sisäelimien kuvat irtaantuivat taustastaan ja lopulta neliönmuotoisesta alustastaankin. Vuodesta 2016 lähtien Wiggenin aihepiirinä ovat olleet aivot ja silmät, viime vuosina pelkästään pupillit ja iirikset. Teknisesti vaativat Iiris-teokset ovat numeroituja, ja uusimmat maalaukset kantavat myös iiriksen omistajan nimen. Koko uransa ajan Wiggen on tutkinut ihmisiä ja laitteita joko sisältä tai ulkoa. Iiris-teoksissa hän tarkastelee siirtymää ulkoisen ja sisäisen maailman välillä.