Karin Hellman (1915–2004) oli yksi keskeisimmistä kollaasitekniikkaa käyttäneistä taiteilijoista Suomessa, jonka käsissä materiaali kuin materiaali heräsi uuteen loistoon. Monelle taiteilijan tuotanto on kuitenkin vielä uutta ja tuntematonta. EMMAssa avautuva näyttely luo laajan katsauksen Hellmanin taiteelliseen ajatteluun sekä hänen ilmaisunsa kekseliäisyyteen. Näyttelyn yli 80 teosta ulottuvat 1930-luvulta 1980-luvulle ja keskittyvät erityisesti taiteilijan tekstiili- ja kollaasiteoksiin. Kuratointi pohjautuu valtaosin museolle vuonna 2020 lahjoitettuun Kokoelma Hellmaniin.

“Karin Hellman oli työskentelyssään aikaansa edellä. Hän laajensi suomalaisen taidekentän käsitystä taiteesta tuomalla teoksiinsa vaikutteita ajan eurooppalaisesta modernismista ja arte povera –liikkeestä.” näyttelyn kuraattori Tuomas Laulainen kertoo. “Hänen materiaalilähtöinen lähestymistapansa sekä kierrätysmateriaalien käyttö ovat yhä ajankohtaisia tämänkin päivän taiteessa.”

“Jo sovittaessa Karin Hellmanin mittavasta lahjoituskokonaisuudesta EMMAan syntyi ajatus Karin Hellmanin retrospektiosta sekä sen rinnalle koottavasta kansainvälisestä näyttelystä: Arte Povera – Uusi luku -näyttely kehystää Hellmanin ainutlaatuisen tuotannon yhteyksiä arte poveran kantamaan esteettiseen ja materiaalilähtöiseen ajatteluun sekä keskeisiin aikalaisnaistaiteilijoihin. Tänä vuonna kaikki EMMAn näyttelyt juhlistavat ajankohtaisesti tekstiilin ja orgaanisten materiaalien merkitystä taiteessa ja muotoilussa”, kertoo museonjohtaja Pilvi Kalhama.  

Hellman työskenteli aktiivisesti useiden vuosikymmenten ajan Porvoossa sijaitsevassa ateljeekodissaan ja kokeili eri ilmaisutapoja. Hänen teoksistaan välittyy vapaa ote taiteen tekemiseen sekä syvä uteliaisuus eri aiheita ja tekniikoita kohtaan. Hän ammensi teoksiinsa eri aikakausien ilmiöistä, myyteistä ja kulttuureista sekä myös modernin maailman kehityssuunnista. Useissa teoksissa on nähtävillä Hellmanin sodanvastainen ajattelu sekä elämän kiertokulkua ja henkistä kasvua symboloiva spiraali, joka ilmenee hänen taiteessaan 1960-luvulta lähtien.

Tärkein lähtökohta Hellmanille oli kuitenkin materiaali. Luonnon materiaalit, kierrätetyt tekstiilit ja teollisesti tuotetut esineet saivat uuden elämän taiteilijan käsittelyssä. Monet materiaalit löytyivät usein kodin arjesta: niin matot ja kangaspalaset kuin yllättävätkin elementit, kuten vanhojen silmälasien linssit ja ruostuneet mutterit pääsivät osaksi teoksia. Hellman työsti teoksiaan vapaasti leikaten, ommellen ja liimaten materiaaleja – usein istuen työhuoneensa lattialla.

Karin Hellman -näyttely on osa modernismin klassikoita ja sen uudistajia esille tuovia näyttelyitä EMMAssa. Kesäkuussa 2025 yhteydessä julkaistaan EMMAn tuottama julkaisu, jossa pureudutaan Hellmanin taiteeseen eri asiantuntijoiden näkökulmista. Näyttelyn kuraattori, amanuenssi, FM Tuomas Laulainen tuo omassa artikkelissaan esiin EMMAn kokoelmateosten erityispiirteitä. Nykytaiteen tutkija, FT Riikka Niemelän kattava taidehistoriallinen tutkimus piirtää kuvaa Hellmanin urasta ja hänen taiteestaan kansainvälisen modernismin ja nykytaiteen kontekstissa. Amanuenssi, FM Laura Eweis syventyy artikkelissaan Hellmanin taiteessa usein esiintyvän spiraalikuvion merkityksiin. Kirja sisältää myös Åsa ja Karl Johan Hellmanin haastatteluun pohjautuvan artikkelin taiteilijaperheen elämästä, jonka on kirjoittanut kokoelmista vastaava intendentti FM Henna Paunu. Karin Hellmanin ekspografian eli taiteilijan näyttelyhistorian on koostanut julkaisun toimittaja FM Emma Lilja.