Ambiente-tekniikka ja -mallisto syntyivät 1960-luvulla, kun Timo Sarpaneva kehitti uusia painotekniikoita. Idea tuli rikkinäisestä painokoneesta, joka roiski värejä holtittomasti. Ambiente ei ollut varsinaisesti painamista vaan värjäämistä. Painokoneeseen viritettiin lisälaitteita, jotka levittivät väriä maalauksellisesti. Painojälki oli aina ainutlaatuinen, vaikka kankaat toteutettiinkin tiettyjen mallien pohjalta. Menetelmän mahdollisti voimakkaat reaktiivivärit, jotka tunkeutuivat tekstiilin läpi molemmille puolille ja kestivät valoa sekä pesua haalistumatta.

Ambiente kehitettiin Tampellan Lapinniemen tehtaalla, mutta tekniikkaa käytettiin myös Finlayson-Forssa Oy:ssä ja Tikkurilan Silkki Oy:ssä. Sisustusarkkitehti ja vaatesuunnittelija Pi Sarpaneva oli alusta saakka Timo Sarpanevan mukana kehittämässä Ambientea ja suunnitteli Finn-Flare Oy:lle valmisvaatteita Ambiente-kankaista.

Matti Pikkujämsän ja Jenni Ropen uniikit painokankaat on valmistettu serigrafia- eli silkkipainomenetelmällä, joka on erityisesti taidegrafiikassa käytetty tekniikka. Kankaat syntyivät vuonna 2024 pidettyihin yhteisnäyttelyihin, joissa taiteilijat lähestyivät kuosisuunnittelua taiteellisena ilmaisumuotona. Kankaita valmistaessaan he antoivat painotekniikan ja prosessissa syntyneiden oivallusten ohjata ilmaisua. Serigrafian tekemisessä syntyneet virheet otettiin tietoisesti osaksi kankaiden kuoseja. Esimerkiksi kuvioiden heilahtelut tai värien epätasainen levittyminen loivat kankaiden pinnalle sattumanvaraisia ja ainutkertaisia muotoja. Pikkujämsän teosten nimet viittaavat myös japanilaisiin tekstiileihin. Boro tarkoittaa perinteistä tilkkutekstiiliä ja Shibori värjäystekniikkaa.

Painomenetelmiä ja jacquard-kudontaa yhdistävät kankaat ovat syntyneet Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Tekstiilisuunnittelun uudet maisemat -hankkeessa, jossa etsittiin keinoja tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksien vähentämiseksi. Projektissa tutkittiin tapoja hyödyntää tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaaleja sekä kehitettiin kuviollisen jacquard-kankaan painamista ja digitaalisten työkalujen, kuten tekoälyn hyödyntämistä. Hankkeessa tuotetut kankaat kudottiin ylijäämälangoista Aalto-yliopiston jacquard-kutomakoneella. Lankojen sattumanvaraiset värit sekä tekoälyn avulla tuotettu maisema-aiheinen inspiraatiokuva toimivat suunnittelun lähtökohtana. Kankaiden kuviointia jatkettiin painamalla sekä käsin laakapainotekniikalla että digitaalisesti teollisella prosessilla.

Jacquard on ranskalaisen Joseph Marie Jacquardin 1800-luvulla kehittämä koneellinen kudontamenetelmä, jossa kone toistaa kuvion reikäkorttien avulla. Yksinkertainen rei’itetty kortti sisältää kuvion tiedot. Menetelmä innoitti englantilaista matemaatikkoa Ada Lovelacea, jota pidetään ensimmäisenä tietokoneohjelmoijana. Hän myös kehitti ideaa tekoälystä. Nykyisin jacquard-kudontakoneiden reikäkortit on korvattu tietokoneavusteisilla digitaalisilla työkaluilla. Aalto-yliopiston työryhmä on palannut jacquardin juurille hankkeessa, jossa tekoälyä hyödynnettiin suunnitteluprosessin aikana.

Perinteisesti jacquardia ei ole käytetty painokankaana teknisen haastavuuden tähden.  Jacquard-kudonnassa värimaailma luodaan lankoja vaihtelemalla. Ylimääräisten kudontalankojen määrää voi vähentää jatkamalla kuviointia digitaalisella pigmenttitulostuksella. Digitaalinen pigmenttitulostaminen on painamismenetelmänä ekologisempi kuin klassiset värjäysmenetelmät.

Vuonna 1952 Marimekon johtaja Armi Ratia antoi Vuokko Nurmesniemelle mallipalan Viola Gråstenin suuren suosion saavuttanutta Oomph-kangasta ja pyysi tätä suunnittelemaan vastaavan. Ohjeista poiketen, ja kunnioituksesta toista suunnittelijaa ja omaa näkemystään kohtaan, Nurmesniemi toi Ratialle mallista selkeästi erottuvan Tiibet-kankaan.

Printex, joka oli Marimekon käyttämä kangasvalmistaja, painoi kankaat käsin filmipainotekniikalla. Käsipainossa kuvioiden leikkauskohtaan jäi epätasaisuutta. Nurmesniemi oivalsi hyödyntää painotekniikan epätarkkuutta ottamalla väripintojen leikkauskohdan sekä painamattomaksi jäävät osuudet osaksi painokangasta. Ratia vaikuttui Tiibetistä niin, että Nurmesniemi sai vuosiksi vapaat kädet suunnittelulle. Tiibet loi myös pohjan Nurmesniemen omalle, usein abstrakteihin väripintoihin pohjautuvalle tyylille.

Aino Marsio-Aalto (s. 1894 Helsinki, k. 1949 Helsinki)

Arkkitehti ja muotoilija Aino Marsio-Aalto oli suomalaisen painokangassuunnittelun pioneeri. Hän toimi 1930-luvun lopussa Artekin ensimmäisenä suunnittelujohtajana ja suunnitteli Artekin käyttöön kudottuja kankaita ja painokankaita, joiden muotokieli ammensi luonnosta. Yhdistyneet Villatehtaat valmisti kankaat Hyvinkäällä ja niistä ensimmäiset esiteltiin Milanon Triennaalissa vuonna 1936.

Rut Bryk (s. 1916 Tukholma, k. 1999 Helsinki)

Rut Bryk tutustui painokankaisiin opiskellessaan Taideteollisessa oppilaitoksessa, jossa järjestettiin kankaanpainannan kursseja. Linopainotekniikka oli luonteva valinta graafikoksi valmistuneelle Brykille. 1940-luvun alussa Bryk toteutti useita linopainettuja kankaita, joita esitettiin taideteollisuusnäyttelyissä Suomessa ja Ruotsissa. Myöhemmin Bryk siirtyi keramiikan pariin ja hänestä tuli Suomen merkittävimpiä keramiikkataiteilijoita. Brykin tuotantoon voi tutustua laajemmin Bryk & Wirkkala -katseluvarastossa. Katseluvarastossa on esillä myös 1960 alkaen suunniteltuja, kudottuja Seita-kankaita, joita valmistivat Vaasan Puuvilla Oy ja Finlayson.

Brykin linopainokankaiden taustoihin voi syventyä lyhytdokumentissa LINKKI.

Viola Gråsten (os. Forsberg, myöh. Gråsten-Öhquist, s. 1910 Keuruu, k. 1994 Tukholma)

Suomalaissyntyinen Viola Gråsten oli yksi 1900-luvun puolivälin vaikutusvaltaisimmista tekstiilitaiteilijoista Ruotsissa. Toisen maailmansodan aikana Ruotsiin muuttanut Gråsten oli suunnittelijana edelläkävijä: hän käytti rohkeita väriyhdistelmiä ja kuvioita. Hän tuli tunnetuksi erityisesti työstään tavaratalo NK:n (Nordiska Kompaniet) tekstiiliosastolla, missä hän suunnitteli ryijyjä, painokankaita ja kuvituksia.

Pirkko Hammarberg (os. Naukkarinen, s. 1932 Tohmajärvi, k. 2018 Forssa)

Tekstiilitaiteilija Pirkko Hammarberg suoritti opintonsa Taideteollisen oppilaitoksen graafisella osastolla. Opintojen vaikutteita voi nähdä hänen suunnittelemiensa painokangaskuosien graafisissa kuvioissa. Hammarberg työskenteli Forssassa Finlaysonin ateljeessa vuosina 1961–74, jonka jälkeen siirtyi vapaaksi taiteilijaksi. Painokankaiden lisäksi Hammarberg suunnitteli taidetekstiilejä esimerkiksi julkisiin tiloihin.

Saara Hirvisalo (s. 1937 Rovaniemi)

Tekstiilitaiteilija Saara Hirvisalo on tehnyt pitkän uran käyttötekstiilien suunnittelun parissa. Hirvisalo työskenteli Tikkurilan Silkki Oy:n taiteellisena pääsuunnittelijana vuosina 1965–71. Hän suunnitteli värikkäitä ja näyttäviä kankaita sisustus- ja vaatetuskäyttöön. Tikkurilan Silkki oli erikoistunut jakardikankaisiin, mutta mallistoon kuului myös painettuja kankaita. 1970-luvulla Hirvisalo siirtyi vapaaksi suunnittelijaksi.

Fujiwo Ishimoto (s. 1941, Ehime, Japani)

Fujiwo Ishimoto muutti Japanista Suomeen vuonna 1970 innostuttuaan suomalaisesta muotoilusta ja päästäkseen työskentelemään nimenomaan painokankaiden parissa. Ishimoto aloitti Armi ja Ristomatti Ratian Décembre-suunnittelutoimistossa ja teki pääosan urastaan töitä Marimekolle, jolle hän suunnitteli noin 400 painokangasmallia vuosina 1974–2006. Tekstiilisuunnittelun rinnalla Ishimoto on työskennellyt keramiikan parissa 1980-luvulta alkaen.

Maija Isola (os. Leander, s. 1921 Riihimäki, k. 2001 Riihimäki)

Maija Isola toimi Marimekon sisustuskankaiden suunnittelijana vuosina 1949–87. Hän suunnitteli yli 500 painokangasmallia, joihin kuuluu Marimekon kaikkein ikonisimpia kuten Unikko. Osa suurikuvioisista malleista syntyi Marimekon työtiloissa, kun tehdas oli jo mennyt kiinni. Näinä työskentelyiltoina Isola kuunteli musiikkia ja omien sanojensa mukaan ”tanssi pensselin kanssa”. Isola toimi suunnittelutyön rinnalla taidemaalarina ja asui pitkiä aikoja ulkomailla. Hän otti vaikutteita eri kulttuureista, kansanperinteestä ja luonnosta.

Maija Lavonen (os. Luukela, s. 1931 Ii, k. 2023 Helsinki)

Maija Lavonen oli edelläkävijä siinä, että hän toimi taiteen ja muotoilun rajapinnassa. Hän aloitti uransa suunnittelijana vaateteollisuudessa. Vuodet 1967–69 Lavonen johti omaa yritystä Poppi Boutiqueta, jossa myytiin hänen suunnittelemiaan kankaita ja vaatteita. Lavonen suunnitteli op-taiteen hengessä raitakuosikokoelman, joista osan Marimekko otti tuotantoonsa. Hän teki tilaustöitä myös Tampellalle, Porin Puuvillalle ja Finlaysonille. Kokeellisena tekstiilitaiteilijana Lavonen hyödynsi serigrafiamenetelmällä tehtyjä painokankaita myös laminoiduissa uniikkiteoksissaan, joita hän kutsui Multippeleiksi.

Kaarina Kellomäki (os. Heikkilä, s. 1943 Vieremä)

Kaarina Kellomäki on tekstiili- ja ympäristötaiteilija, joka teki merkittävän osan urastaan painokankaiden parissa. Uransa alussa hän työskenteli vuoden Marimekolla ja sitten parikymmentä vuotta tuotteliaana freelancersuunnittelijana ulkomailla ja Suomessa useille eri asiakkaille, kuten E. Helenius Oy:lle ja Finlaysonille. Kellomäki opetti painokangassuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa usean vuosikymmenen ajan.

Raili Konttinen (os. Hannila, s. 1932 Somero) ja Juhani Konttinen (s. 1934 Kuopio , k. 2003 Vaskijärvi)

Suunnittelijapariskunta Raili ja Juhani Konttinen työskentelivät yhdessä usean vuosikymmenen ajan. Raili aloitti Porin Puuvilla Oy:ssä vuonna 1955 ja Juhani seuraavana vuonna. He olivat yhtiön pitkäaikaisimmat suunnittelijat: molemmat siirtyivät Finlayson-Forssalle 1970-luvun puolivälissä fuusion seurauksena. Vuonna 1981 he perustivat oman suunnitteluyrityksensä Raili ja Jussi Konttinen Designin ja muuttivat Helsinkiin. ”Elämämme ja työmme nivoutui yhdeksi jakamattomaksi kokonaisuudeksi”, on Juhani kertonut.

Raili keskittyi nimenomaan painokankaiden suunnitteluun monenlaisine vaiheineen ja kokeiluineen. Juhani työskenteli lisäksi graafikkona, valokuvaajana ja näyttelysuunnittelijana. Molemmat etsivät suunnitteluideoita taiteen ja kulttuurin ajankohtaisista ilmiöistä sekä kansankulttuurista.

Marjatta Metsovaara (s. 1927 Turku, k. 2014 Cittanova, Italia)

Marjatta Metsovaara perusti Metsovaara Oy:n perheensä mattokutomon jalanjäljissä vuonna 1954. Metsovaaran ja hänen yrityksensä muiden suunnittelijoiden verhot, matot ja huonekalukankaat vastasivat hyvin ajan henkeen ja Metsovaara nousi maailmanmaineeseen 1950–60-luvuilla. Marjatta Metsovaara osasi yhdistää taiteellisesti kunnianhimoisen suunnittelun, teknisen kokeilunhalun ja kaupallisen pelisilmän. Hän suunnitteli myös taidetekstiilejä ja Belgiassa jakardikankaita.

Vuokko Nurmesniemi (os. Eskolin, s. 1930 Helsinki)

Vuokko Nurmesniemen luomukset ovat suomalaisen muotoilun klassikoita. Alkujaan keraamikoksi kouluttautunut Nurmesniemi siirtyi Marimekon ja Printexin ensimmäiseksi suunnittelijaksi Armi Ratian pyynnöstä. Nurmesniemen jälki Marimekon visuaalisessa linjassa on merkittävä. Hänen vaikutuksestaan kankaiden kuviot kasvoivat ja vaatteiden linjat pelkistyivät. Nurmesniemen perintö elää Marimekossa muun muassa Piccolo-kuosissa ja siitä suunnitellussa Jokapoika-paidassa. Vuonna 1964 Nurmesniemi perusti Vuokko Oy:n, jossa hän jatkoi oman ilmaisunsa kehittämistä. Yritys jatkaa edelleen toimintaa ja käyttää tuotesuunnittelussa tänäkin päivänä Nurmesniemen laajaa malliarkistoa.

Matti Pikkujämsä (s. 1976 Oulu)

Moninkertaisesti palkittu kuvittaja Matti Pikkujämsä tunnetaan leikkisästä ja värikylläisestä tyylistään, jolla hän tallentaa taiteeseensa ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Kuvitustöidensä ohella Pikkujämsä työskentelee myös maalauksen, taidegrafiikan ja tekstiilitaiteen parissa. Hän on suunnitellut kuoseja Lapuan kankureille, Samujille ja Marimekolle. Marimekon tekstiileillä on ollut hänelle erityinen merkitys, sillä hän on keräillyt niitä pienestä pitäen. Pikkujämsä on tehnyt tekstiilisuunnittelun saralla yhteistyötä kuvataiteilija Jenni Ropen kanssa ja pitänyt myös yhteisnäyttelyitä hänen kanssaan.

Markku Piri (s. 1955 Kauhava)

Taiteilija ja muotoilija Markku Piri on työskennellyt monipuolisesti eri materiaalien parissa, mutta tekstiilitaiteen linjalta valmistumisesta saakka tekstiilit ovat olleet hänen suunnittelunsa keskiössä. Piri oli Armi Ratian viimeiseksi Marimekolle palkkaama suunnittelija vuonna 1981. Sittemmin Piri on suunnitellut kuoseja ja mallistoja niin ulkomaisille merkeille kuin Petritexille (nykyinen Petrifun), Eurokankaalle ja Finlaysonille, jossa Pirillä oli myös oma mallisto vuosina 1984–92.

Lena Rewell (Rewell-Gripenberg, os. Malmström, s. 1934 Turku)

Tekstiilitaiteilija Lena Rewell syntyi lankojen keskelle, sillä hänen isänsä työskenteli tekstiiliteollisuudessa. Materiaalien syvällinen ymmärtäminen välittyy Rewellin tuotannosta, jonka keskiössä ovat villaiset huovat, asusteet ja vaatteet. Rewellille tunnusomaista on vahva ja rohkea värien käyttö. Oman studion ja kutomon ylläpitämisen ohessa Rewell työskenteli freelancersuunnittelijana kangastehtaille. Hän suunnitteli painokankaita 1960–70-luvuilla puuvillalle sekä puukuidulle. Rewell suunnitteli Kimara-malliston Suomen vanutehdas Oy:n kehittämiin puukuituisiin kertakäyttöpöytäliinoihin 1960-luvun lopulla.

Eero Rislakki (s. 1924 Helsinki, k. 2017 Ruotsi) ja Jalmari Aarnio (s. 1922, k.1985)

Muotoilija Eero Rislakki työskenteli laaja-alaisesti teollisen suunnittelun kentällä. Hänet muistetaan erityisesti Kalevala Koru Oy:n ja Mäntyharjun lasi Oy:n muotoilijana. Verholla-näyttelyssä on esillä painokankaita, jotka Rislakki on toteuttanut yhteistyössä valokuvaaja ja graafikko Jalmari Aarnion kanssa E. Helenius Oy:n tuotantoon. Lisäksi Rislakki suunnitteli kankaita vaimonsa Yvonne Rislakin kanssa Finlaysonille. Rislakin ote painokangassuunnitteluun oli kokeileva: hän hyödynsi valokuvaa ja kollaasitekniikkaa.

Jenni Rope (s. 1977 Lahti)

Jenni Rope työskentelee kuvataiteen ja muotoilun kentällä. Hän on tehnyt maalauksia, mobileveistoksia, julkisen taiteen töitä ja kuosisuunnittelua. Verholla-näyttelyssä esillä olevissa Ropen käsinpainamissa uniikeissa painokankaissa taidegrafiikka kohtaa painokankaan perinteen. Hän on suunnitellut myös teollisia painokankaita esimerkiksi Marimekolle ja Vimmalle. Rope on tehnyt yhteistyötä Matti Pikkujämsän kanssa tekstiilisuunnittelun saralla ja pitänyt yhteisnäyttelyitä hänen kanssaan.

Pi (Ann-Mari) Sarpaneva (os. Holmberg, s. 1933 Helsinki, k. 2019 Helsinki) ja Timo Sarpaneva (s. 1929 Helsinki, k. 2006 Helsinki)

Pi Holmberg ja Timo Sarpaneva tapasivat 1953 Taideteollisessa oppilaitoksessa, jossa Pi opiskeli sisustusarkkitehdiksi ja Timo opetti kankaanpainantaa. Pari oli naimisissa vuodet 1954–70. He työskentelivät sekä itsenäisesti että työparina tekstiiliteollisuudessa erityisesti 1950–60-luvuilla.

Parin tutustuessa Timo oli jo palkittu taiteilija, joka oli luonut uraa niin lasimuotoilun kuin tekstiilisuunnittelun parissa. Timo toimi 1955–66 Porin Puuvillan tehtaan taiteellisena johtajana, mutta työskenteli myös freelancersuunnittelijana muille kangastehtaille. Timon tunnetuimpia tekstiilitöitä ovat 1960-luvulla suunnitellut Ambiente-kankaat. Pi oli vahvasti mukana kokeellisten ja modernien Ambiente-kankaiden tuotannossa ja suunnitteli niistä vaatteita. Pi tunnetaankin paitsi urastaan sisustusarkkitehtina myös vaatesuunnittelijana.

Howard Smith (s. 1928 Moorestown, New Jersey, k. 2021 Fiskari)

Amerikkalaistaustainen Howard Smith oli monipuolinen taiteilija ja muotoilija, joka asui ja työskenteli valtaosan elämästään Suomessa. Smith oli jo menestynyt taiteilija, kun hän vuonna 1968 sai vastuulleen Vallilan Silkkitehtaan painokankaiden suunnittelun. Smith suunnitteli Vallilalle 1970-luvun loppupuolelle saakka suurikuvioisia ja voimakkaanvärisiä kankaita, joissa oli abstrakteja kuvioita ja tyyliteltyjä kasvi- ja kukka-aiheita.

Nana (Anneli) Suni (s. 1928, k. 2018, paikkakunnista ei ole tietoa)

Tekstiili- ja vaatesuunnittelija Nana Suni suunnitteli urallaan painokankaita, vaatteita, ryijymattoja ja kynttilöitäkin. Hän osallistui kuosi- ja värisuunnittelijana Suomen Trikoon uuden, ulkomaanvientiin suuntautuneen Revontuli-malliston luomiseen 1966–69. Tämän malliston vaatteiden lisäksi Verholla-näyttelyssä on esillä E. Helenius Oy:lle suunniteltuja painokankaita. Freelancersuunnittelijana työskennelleellä Sunilla oli myös oma Nana Suni Design -merkki, jonka mallistoon kuului villaisia peitteitä, asusteita ja vaatteita.

Eva Taimi (s. 1913 Helsinki, k. 1991 Helsinki)

Eva Taimi oli yksi ensimmäisistä painokangasteollisuuden palkkaamista tekstiilitaiteilijoista Suomessa. Painokankaiden pioneeri työskenteli Helsingin Taidevärjäämön taiteilijana vuosina 1937–47. Taimi jakoi Taidevärjäämön pääsuunnittelijan tittelin Kaj Franckin kanssa. Vuonna 1947 Taimi siirtyi Vaasan Puuvilla Oy:n suunnittelijaksi ja edelleen freelancersuunnittelijaksi. Uran aikana painokankaita syntyi esimerkiksi Artekin ja Tampellan mallistoihin. Painokankaiden lisäksi Taimi suunnitteli myös uniikkeja tekstiilejä, kudonnaisia ja käsityömalleja.

Anja Terho (s. 1937 Kangasala, k. 2017 Tampere)

Itseoppinut tekstiilitaiteilija Anja Terho suunnitteli painokankaita E. Helenius Oy:lle 1960–70-luvuilla. Terhon kuosit pohjautuvat ekspressiivisiin öljyvärimaalauksiin, jotka toistuvat kankaalla allekkain. Terho toimitti tekemänsä maalaukset tehtaalle, jossa työntekijät jäljensivät kuvan painettavaan muotoon. Aiheina toistuvat Terhon henkilökohtaiset muistot ja luontoaiheet. Painokangassuunnittelun ohessa Terho työskenteli konttoristina ja kuvataideopettajana.

Edward Terzibasiyan (s. 1936 Istanbul, Turkki, k. 2000 Helmond, Alankomaat)

Armenialaistaustainen tekstiilitaiteilija Edward Terzibasiyan saapui Suomeen vuonna 1961 kiinnostuttuaan suomalaisesta luonnosta ja perinnetekstiileistä. Työskenneltyään ensin Porin Puuvilla Oy:ssä Terzibasiyan siirtyi vuonna 1962 Tikkurilan Silkki Oy:n suunnittelijaksi. Vuonna 1967 hänet palkattiin Vallilan Silkkitehtaan ensimmäiseksi painokangassuunnittelijaksi. Terzibasiyanin elävät kuosit muodostuvat usein graafisista, pikkutarkoista viivojen ja pisteiden muodostamista kuviopinnoista. Terzibasiyan muutti perheineen Alankomaihin vuonna 1970. Taiteilija jätti kuitenkin jäljen suomalaiseen tekstiilisuunnitteluun.

Tapio Wirkkala (s. 1915 Hanko, k. 1985 Helsinki)

Tapio Wirkkala on Suomen tunnetuimpia muotoilijoita, joka työskenteli poikkeuksellisen laaja-alaisesti taiteen ja muotoilun kentällä. Wirkkalan uraan ja tuotantoon voi tutustua syvällisemmin Bryk & Wirkkala -katseluvarastossa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Wirkkalan suunnittelemat tekstiilit, eikä niistä ole koottu kattavasti tietoa. Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelmassa on säilynyt kahdenlaisia 1970-luvulla suunniteltuja painokankaita: Finlaysonille vuonna 1970 suunnitellut Seita-mallit sekä italialaiselle Socotalle suunniteltu Crazy Sun -kuosi.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun hankkeen työryhmän muodostavat Maarit Salolainen, Maija Fagerlund, Emilia Kuurila ja Anna Semi. Tekstiilisuunnittelun professori Salolainen (s. 1966) on tehnyt mittavan uran kansainvälisessä tekstiiliteollisuudessa luovana johtajana ja tekstiilisuunnittelijana. Yliopistonlehtori Fagerlund (s. 1981) työskentelee opetustehtävien ohessa tekstiilisuunnittelijana.  Muotoilun osastolla tuntiopettajina työskentelevät Kuurila (s. 1989) ja Semi (s. 1991) ovat muoti- ja tekstiilisuunnittelijoita. Suunnittelutiimi kehitti tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksien vähentämiseksi kokeellisen projektin, jossa pilotoitiin painomenetelmien yhdistämistä jacquard-kankaaseen. Suunnittelun lähtökohtana toimivat ylijäämälangat ja digitaalisen suunnittelun hyödyntäminen.