Kazimir Malevitsh (1878-1935) muiden taiteilijoiden ohella kiinnostui mannermaisen taiteen uusista virtauksista, ensin mm. symbolismista, uusimpressionismista ja fauvismin ja ekspressionismin innoittamasta primitivismistä, sitten 1910-luvun alussa futurismista ja kubismista ja niiden yhdistelmästä kubofuturismista.

Syksyllä 1913 Malevitsh hahmotteli ensimmäistä kertaa käsitteeksi muodostuvan mustan neliönsä futuristiseen oopperaan Voitto auringosta. Musta neliö tuli merkitsemään käännekohtaa hänen taiteessaan, suprematismin syntyä. Suprematismi (”ylemmyys, suprematia”) merkitsi Malevitshin ajattelussa laajaa filosofis-taiteellista teoriaa, jonka avulla hän halusi löytää taiteelle kokonaan uudet lait. Taiteen tuli ylittää kolmiulotteinen todellisuus ja välittää henkisesti korkeampaa tietoisuuden tasoa, neljättä ulottuvuutta. Geometrisistä perusmuodoista ja kirkkaista perusväreistä tuli hänen taiteensa lähtökohta ja erityisesti neliöstä tärkein perusmuoto, filosofinen symboli, jossa maalauksen pinta ja värit vaikuttivat voimina, energiakenttinä.

1920-luvulla Malevitsh keskittyi opettamiseen, valistustyöhön ja kirjoittamiseen ja kiinnostui erityisesti arkkitehtuurista sekä muotoilusta. Hän alkoi maalata uudestaan 1920-luvun lopulla. Malevitshin muuntunut suprematismi tulee esiin hahmojen painottomuudessa, pelkistetyissä muodoissa ja kirkkaissa väreissä. Hänen idealisoidut muotokuvansa ovat universaaleja henkilötyyppejä, jotka Neuvostoliiton virallinenkin taide saattoi hyväksyä.

Malevitshin taiteessa ja ajattelussa olennoituvat ajan pyrkimykset löytää uusia henkisiä ulottuvuuksia niin avaruudesta kuin mielen mysteereistä. Suprematismillaan Malevitsh halusi löytää yhteyden näiden molempien välille ja luoda taiteensa kautta kosketuksen perimmäiseen, korkeamman tietoisuuden tasolle. Saavutus oli kauaskantoinen ja vei kohti ennalta-arvaamattomia mahdollisuuksia: mm. minimalismi ja käsitetaide ovat suprematismin perillisiä.

EMMAn yli sadan työn näyttely oli monipuolinen katsaus hänen laajaan ja useille elämänalueille ulottuvaan tuotantoonsa. Näyttely oli suurin Pohjoismaissa koskaan esitelty. Mukana oli myös harvoin nähtyjä teoksia, ja myös niitä, jotka olivat nyt ensi kertaa esillä.

Suprematismin avainteosten – mm. mustan neliön eri variaatioiden – lisäksi näyttely syvensi käsitystämme Malevitshista esittelemällä laajasti, lähes 30 vuoden ajalta, hänen maalaustaidettaan. Maalausten ja piirustusten ohella esillä oli Malevitshin suunnittelemia arkkitektoneja, pieniä kolmiulotteisia kipsirakennelmia, sekä rakennustaiteellisia luonnoksia, joissa molemmissa taiteilija hahmotteli tulevaisuuden kaupunkitiloja, sosialistisia utopioita. Näyttelyssä oli myös Malevitshin futuristisia kirjankuvituksia ja hänen suunnittelemiaan Voitto auringosta -oopperan puvustusluonnoksia sekä niiden pohjalta tehtyjä pukukopioita. Esillä oli myös Malevitshin muotoilemia astioita sekä valokuvia ja dokumentteja taiteilijasta.