Lotta Mattila on valinnut näyttelyyn kokoelman Schilkinin eläinveistoksia. Museovieraiden kanssa eläimiä ihmettelee Mattilan tekemät uudet eläinveistokset, kuten videolla näkyvä karhu ja orava. Kuuntele Mattilan ajatuksia näyttelyn suunnittelusta ja hänen omasta työskentelystään.

Tutustu opastusaikatauluun ja syvennä näyttelykokemustasi asiantuntevan oppaan johdolla.

Lapsuus Venäjällä
Michael Nikolajevits Schilkin (1900–1962) syntyi kivenhakkaajan perheeseen Trubinon kylässä, Moskovan liepeillä. Isä Nikolai Schilkin kuoli varhain ja äiti Anastasia jäi kuuden lapsen kanssa yksin. Michael oli sisaruksista toiseksi vanhin ja lähti jo kymmenvuotiaana Pietariin hankkimaan elantoaan.

21-vuotiaana Schilkin emigroitui Suomeen. Hänen tiensä kulki ensin Mikkelin seudulle ja myöhemmin Helsinkiin, missä hän opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1924–1928 kiven ja puun veistoa sekä muovailua. Opiskelu tapahtui iltaisin, sillä päivisin Schilkin toimi autonkuljettajana.

Arabian taideosastolle
Michael Schilkinin töitä nähtiin ensi kertaa julkisesti vuonna 1933, kun Suomen venäläinen taiteilijayhdistys järjesti ensimmäisen näyttelynsä. Schilkin oli yksi yhdistyksen perustajista. Sen tavoitteena oli auttaa Suomeen muuttaneita venäläistaiteilijoita pääsemään osaksi suomalaista taidemaailmaa. Yhdistyksen näyttelyistä Arabian tehtaan taiteellinen johtaja Kurt Ekholm huomasi Schilkinin keraamiset veistokset.

Schilkin työskenteli Arabian taideosastolla vuodesta 1936 aina kuolemaansa saakka. Siellä hänen töidensä tärkeimmäksi aiheeksi nousivat eläimet. Hän tavoitti taitavasti niiden asennot, liikkeen ja luonteen. Erilaisten rohkeiden lasitekokeilujen myötä syntyi hienoja pintavaikutelmia.

Pariisin maailmannäyttely 1937 oli ensimmäinen Arabian taideosaston kansainvälinen ulostulo. Schilkin voitti siellä töistään kultamitalin. Taideosastosta muodostui 1940-luvulle tultaessa Suomen modernin taideteollisuuden sydän ja sen taiteilijoista edelläkävijöitä kotimaassa ja kansainvälisesti. Schilkinin elämäntyö ajoittuu samaan ajanjaksoon esimerkiksi Kaj Franckin, Birger Kaipiaisen ja Rut Brykin taiteellisen työn kanssa.

Helsingin katukuvassa
Schilkinin teoksia voi ihailla Helsingissä kulkiessaan. Lähes koko 1940-luvun hän työsti seinäreliefejä sisä- ja ulkotiloihin. Schilkin oli kuvallinen tarinankertoja, joka syvensi töillään rakennuksen luonnetta.

Laajin ja ehkä tunnetuin teos on Helsingin Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen korkokuvasarja, joka kuvaa kauppaa, teollisuutta, opetusta ja pankkitoimintaa. Hänen reliefejään on myös Arabian vanhan tehtaan seinässä, Helsingin Ortodoksisen hautausmaan kirkon julkisivussa, Marian sairaalan sisätiloissa ja Fazerilassa Vantaalla. Michael Schilkin kuoli 62-vuotiaana toimittuaan lähes kolmekymmentä vuotta taiteilijana.

Taiteilija Lotta Mattila (s. 1986 Kuopio) on valmistunut vuonna 2011 taiteiden kandidaatiksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja 2017 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi. Hän työskentelee vapaana taiteilijana työhuoneellaan Herttoniemessä, missä hänellä on myös mahdollisuus keramiikan polttoon.

Lotta Mattila on valinnut Michael Schilkinin tuotannosta näyttelyn keramiikkaeläimet. Keramiikka on myös hänelle ominainen materiaali, ja savesta valmistetut teokset saavat yleensä eläimen hahmon. Niinpä Mattila on tuonut näyttelyyn muutamia omia eläimiään Schilkinin teosten rinnalle.

Lotta Mattila sanoo näkevänsä Schilkinin eläinhahmoissa sitä samaa työskentelyn nautintoa ja riemua, mitä hän itse kokee savea työstäessään. Schilkinin keraamisten eläinten luonteikkuus on herättänyt ne henkiin Mattilan mielikuvituksessa, ja se puolestaan on inspiroinut häntä luomaan niille sopivat elinympäristöt.

Omassa työskentelyssään Lotta Mattila pitää tärkeänä veistoksen suhdetta ympäröivään tilaan. Veistoksia tehdessään hän tutkii elävän ja elottoman rajapintaa, sitä, missä vaiheessa savenkappale muuttuu elävän tuntuiseksi hahmoksi.

Eläinhahmojen avulla on myös mahdollista kuvata ihmisluontoa ja ihmisten välisiä suhteita yleisemmällä tasolla ilman, että takerrumme stereotypioihin: sukupuoleen, etnisyyteen, ikään, varallisuuteen tai muihin meitä määritteleviin seikkoihin.

Lotta Mattilan taiteelliseen tuotantoon kuuluvat sekä kotoperäiset että eksoottiset eläimet: hän on muovannut savesta niin kettuja, karhuja, jäniksiä, mäyriä ja pöllöjä kuin leijonia, apinoita, pingviinejä ja vyötiäisiä. Mattilan teokset ovat luonnollisen kokoisia, oli kyseessä varpunen tai sarvikuono.

Monet näyttelyssä kävijät saattavat tunnistaa Niittykummun metroaseman yhteyteen sijoitetun okapin vasan Lotta Mattilan tekemäksi. Omilla jaloilla
-niminen veistos paljastettiin 2018.