Kaikki alkoi Toini Muonasta (1904–1987). Kun Kyösti Kakkonen hankki keramiikkataiteilijan jäämistön, heräsi hänelle kiinnostus kotimaista taideteollisuutta ja sen keräämistä kohtaan. Kakkosen kokoelmaan kuuluu sekä ainutlaatuisia että sarjallisia taide-esineitä ja astioita, mutta myös veistoksia lasista ja keramiikasta. Kokoelman suomalaisilla designesineillä on myös kansainvälistä arvoa: niitä lainataan vuosittain näyttelyihin ympäri maailmaa. 

Kokoelmassa edustettuina olevien taiteilijoiden määrä kasvaa koko ajan uusien taidehankintojen myötä. Hankintojen perusteena on esineen taidehistoriallinen merkittävyys tai taiteilijan kiinnostava tuotanto. Varhaisimmat esineet on tehty 1800-luvun lopulla, uusimpia suunnitellaan ja valmistetaan parhaillaan. 

Monet kokoelman teokset ovat samaan aikaan taidetta ja muotoilua. Näyttelyn taiteilijoiden tuotannosta puhutaan rinnakkain taiteena, taideteollisuutena ja designina. Yksi tekijä samaistuu ensisijaisesti keraamikoksi, toinen taiteilijaksi. Joukossa on esimerkiksi lasinpuhaltajia, kuvanveistäjiä ja arkkitehtejä.

Taiteen historiaa kirjoitettaessa muotoilu on usein nähty kuvataiteita vähempiarvoisena. Eiväthän arjessa käytetyt astiat ole olleet esillä vitriineissä kuten maalaukset ja veistokset. Määrittelyä muotoilun ja taiteen välillä on monien teosten ja esineiden osalta mahdoton tehdä, eikä se ole edes tarpeen. Lokeroinnin ja arvottamisen sijaan on hyvä nähdä yhteyksiä taide- ja muotoiluhistorian välillä. Ruukun pinnalle maalattu maisema on taidetta siinä missä kankaallekin sivelty. Seinälle voi nostaa niin vadin kuin maalauksen. Pieni lasinen malja on ainutlaatuinen, signeerattu taide-esine.

Ihmiselle on tyypillistä kaunistaa esineitä tai luoda niitä pelkän esteettisen arvon tähden. Kauneuden käsite on moniselitteinen, kauneuden kokemus yksilöllinen ja henkilökohtainen. Esineen kauneuden voi kokea koskettaessaan sitä: materiaalin tuntu voi olla esteettinen kokemus. Kauneus voi myös koskettaa sisältä, tarjota mielihyvää ja lohduttaa.

Aikojen saatossa erilaiset muotivirtaukset ja tavoitteet ovat ohjanneet kauneuskäsityksiä. Kauneuteen voi liittyä ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi turhamaisuuden kaihtaminen ja moraalin vaaliminen ovat värittäneet vuosikymmenten varrella vallalla olleita kauneuskäsityksiä. Omaa käsitystään kauniista voi haastaa etsimällä sieltä, missä sitä ei heti ajattelisi olevan. Voi myös miettiä, miksi jokin esine saa yleisesti arvon kauniina. Mistä sinä löydät kauneutta? Mitä tunteita esineet herättävät?

Keramiikka ja lasi ovat kiinteä osa ihmiskunnan historiaa. Niistä valmistettuja arkisia ja pyhiä esineitä tunnetaan vuosituhansien takaa. Lasi löydettiin keramiikan tekemisen yhteydessä. Sivutuotetta hyödynnettiin ensin keramiikan pinnoitteena ja myöhemmin itsenäisenä materiaalina. Tekniikoille ei ole yhteistä ainoastaan niiden syntyhistoria vaan myös ainesosat ja polttavan kuumat lämpötilat. Molempien raaka-aineena on maaperän jalostettuja mineraaleja, jotka kuumennetaan lopulliseen muotoonsa yli tuhannessa asteessa.

Savella ei ole muotoa ilman sitä muokkaavaa kättä eikä lasilla ilman puhaltajaa. Tekemisen tekniikat ovat ikivanhoja ja laajasti käytössä. Niiden hallitseminen vaatii syvällistä perehtymistä ja osaamista. Nykyään valmistusprosessit onnistuvat myös koneellisesti, mutta käsityönä valmistetun esineen voi tunnistaa esimerkiksi ulkonäöstä ja materiaalin laadusta.

Keramiikka- ja lasiesineiden suosioon sodanjälkeisessä Suomessa vaikuttivat kodin merkityksen korostuminen, yhteiskunnan tasa-arvoistuminen ja kotimaisen taideteollisuuden kasvanut arvostus. Suomalainen taideteollisuus oli kansainvälisestikin nähtynä rohkeaa ja uudenlaista. Arabian ja lasitehtaiden tuotokset sopivat koteihin kokonsa ja hintansa puolesta. Ne edustivat myös mielikuvia uudesta, modernista aikakaudesta.

Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluu useita niin sanottuja suomalaisen muotoilun klassikoita. Miten klassikot ovat syntyneet ja kuka ne määrittelee? Klassikolla viitataan asiaan, joka on tärkeäksi tunnustettu ja koetaan yhteiseksi. Sarjallisesti ja teollisesti valmistettuja versioita kokoelman klassikoista löytyy useista suomalaiskodeista. Kuitenkaan nämä jopa arkipäiväistyneet muodot eivät ole olleet kaikkien saavutettavissa, eivätkä kaikki koe niitä omikseen. Mitä ne merkitsevät sinulle? Mikä voisi olla tulevaisuuden klassikko?

Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluu myös taidetta, joka ilmentää valtaa. Taiteilija voi käyttää itse valtaa taiteensa avulla. Jotkut aiheet ovat saaneet uusia merkityksiä ajan saatossa, arvojen ja käsitysten muuttuessa. Niitä ei voi irrottaa historiastaan, mutta niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia on tärkeää pystyä käsittelemään avoimesti. Kokonaisuus herättää pohtimaan, mistä olemme tulleet ja mihin saatamme päätyä ilman toistemme ja luonnon kunnioittamista.

Taide-esineet ovat toimineet vallan välineinä myös Suomen maakuvaa ja kansainvälisiä suhteita rakennettaessa. Varsinkin 1940-luvun jälkeen, kun sodan köyhdyttämästä, kaukaisesta maasta löytyi teknistä ja taiteellista luovuutta. Menestys kansainvälisissä taideteollisuusnäyttelyissä oli paitsi lahjakkaiden taiteilijoiden myös taidokkaasti toteutetun markkinoinnin ansiota. Suomi-kuvan tärkeä rakennusaine oli kansan vahva suhde luontoon.

Lasitaiteilija ja -muotoilija Markku Salon (1954–) taiteen lähtökohtana toistuvat materiaali, muinainen mytologia, luonto ja kokemuksellisuus. Veistoksissaan Salo on käyttänyt lasin rinnalla esimerkiksi metallia, kiveä ja robotiikkaa.

Huvimaja (1990/2022) kutsuu astumaan sisään ja tutkimaan, mitä sen seiniin on ajan saatossa kerääntynyt. Majaan on muodostunut oma, salaperäinen ekosysteeminsä.

Amazonas-veistoksen (1991/2022) taustalla on tieto Amazon-jokea ympäröivän sademetsäalueen 1990-luvulla kiihtyneestä tuhoamisesta. Nimi yhdistyy myös kreikkalaisen taruston naissotureihin, joiden mukaan Amazon on mahdollisesti saanut nimensä. Veistoksen naishahmo on taisteluhuuto sademetsien pelastamiseksi.