Ruutusotamies-nimi tarkoittaa venäjäksi pelikortin lisäksi huijaria. Erikoisella nimellä haluttiin ironisoida perinteisiä romanttisen symbolisia taiteilijaryhmien nimiä ja myös sovinnaisia taidekäsityksiä.

1910-luvulla Ruutusotamieheen järjestäytyivät lähes kaikki Moskovan avantgardistit. Ryhmän kokoonpano vaihtui useaan otteeseen, ja näyttelyihin osallistui myös ulkomaisia taiteilijoita. Silti ryhmän ydinosa pysyi uskollisena päämäärilleen koko 1910-luvun.

Ruutusotamiehen tavoitteena oli paluu Venäjän kansanomaisen taiteen alkuperäisyyteen, aitouteen ja ”sivistymättömyyteen”. Innoitus löytyi kansantaiteen selkeistä aiheista, pelkistetystä muotokielestä, ornamentiikasta ja kirkkaista väreistä. Ruutusotamiehen maalaukset ovatkin elämänläheisiä ja värikkäitä, täynnä voimaa. Niissä on latautunutta tunnetta ja usein huumorin, ironiankin värittämää suorasukaisuutta. Taiteilijat halusivat yhdistää töihinsä yllättäviä asioita – kokeilla ja hakea rajoja, mitä voi tehdä, ja mitä ei.

Ryhmän näyttelyihin osallistuivat myös sen alkuperäisestä kansanomaisuutta korostavasta linjasta poikkeavat, mm. ulkomaiset avantgardistit ja myös Venäjän futuristit, kubofuturistit ja suprematistit. Ruutusotamies olikin 1910-luvulla kuin löyhä ja avoin kattojärjestelmä, jonka suojassa oli mitä erilaisimpia Venäjän avantgarden suuntauksia.

EMMAn Ruutusotamies-näyttelyssä oli yli 50 maalausta 14 taiteilijalta. Ryhmän perustajien Mihail Larionovin ja Natalia Gontsharovan töitä oli noin kolmannes. Muita näyttelyn taiteilijoita olivat David Burljuk, Aleksandra Ekster, Robert Falk, Pjotr Kontshalovski, Aleksandr Kuprin, Aristarh Lentulov, Kazimir Malevitsh, Ilja Mashkov, Aleksandr Osmjorkin, Ljubov Popova, Olga Rozanova ja Vasili Rozhdestvenski. Esillä oli myös Olga Rozanovan avantgardistisia kirjankuvituksia, jotka oli saatu lainaksi Kansalliskirjaston slaavilaisen kirjaston kokoelmasta.