Luonnontieteitä, erityisesti matematiikkaa kuvantekemisessä soveltavana ja kuvataiteen monistettavuutta ja saavutettavuutta korostavana taiteilijana Victor Vasarely avasi väyliä uudentyyppiselle tekijälle, taiteilija-insinöörille sekä yleisön osallistumiselle. Nykyään kinetismi näkyy tietokoneohjatuissa taideteoksissa, hologrammeissa, tietokonegrafiikassa ja digitaalisissa kuvissa. Op-taiteen kaupalliset sovellukset elävät arjessamme edelleen niin muodissa kuin sisustamisessa.

Illuusioiden mestari – kinetismi ja op-taide

Näyttelyn maalaukset ovat vuosilta 1948–1979. Teoskokonaisuus esittelee taiteilijan, joka oli luomassa niin 1950-luvulla syntynyttä kineettistä taidetta kuin yhtä keskeisintä 1960-luvun taidesuuntausta, optista taidetta. Vasarelyn kinetismi pyrki harhauttamaan katsojan silmää: geometriset muodot syvyysvaikutelmineen ”liikkuivat” kaksiulotteisella pinnalla. 1960–1970 -luvuilla Vasarelyn sommittelu perustui hänen luomiinsa plastisiin aakkosiin, järjestelmään, jota soveltamalla Vasarely loi loputtoman määrän erilaisia väri- ja muotoyhdistelmiä, joilla hämätä silmän verkkokalvoa.

Kiertonäyttely  on tehty yhteistyössä Musée d’Ixellesin (Brysseli) ja Museum Haus Konstruktiven (Zürich) kanssa. Kuraattorina on Serge Lemoine, konstruktivismin asiantuntija, emeritusprofessori Pariisin Sorbonnen yliopistosta. Hänen kutsumanaan näyttelyssä on esillä myös Vasarelyn kinetismin perintöä jatkavan Matti Kujasalon tuotantoa. Näyttelyssä on teoslainoja museoista, gallerioista ja yksityisistä kokoelmista Belgiasta, Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä, Itävallasta, Unkarista ja Tanskasta. Kiertonäyttelystä on tehty julkaisu (englanti-ranska), johon ovat kirjoittaneet Serge Lemoine ja Domitille d’Orgeval. Siihen sisältyvät myös taiteilijahaastattelut Julio le Parcista, Vera Molnarista ja Francois Morellet’sta.

Näyttely on tehty yhteistyössä Museo Ixellesin – Brysseli (Belgia) ja Museo Haus Konstruktivin – Zürich (Sveitsi) kanssa.